Alkusana

Alunperin Raamattu ei ollut yksi kirja, kuten nykyään, vaan se koostui erillisistä rullista. TaNaKh eli Vanha Testamentti koostui 22:sta rullasta, joka on heprealaisten aakkosten lukumäärä. Ne oli ryhmitetty kolmeen ryhmään:

 

Toora 5,
Profeetat 13 ja
Kirjoitukset 4.

 

   (Josefus, 37-103, Meliton, kuollut 190, Origenes,    185-254, Hieronymus 342-420 ja Sabas, kuollut 532).

 

Jeshua hyväksyi tämän järjestyksen. Se nähdään Luukkaan evankeliumissa: ‘Hän alkoi Mooseksesta ja kaikista Profeetoista ja selitti heille, mitä Hänestä oli kaikissa Kirjoituksissa sanottu’ (24:27) ja myös Hänen omista sanoistaan: ‘…kaiken pitää käymän toteen, mikä Minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja Profeetoissa ja Psalmeissa’ (24:44). Psalmit sisältyivät kolmanteen osaan: Kirjoituksiin.

 

UT:ssa on 27 kirjaa, joka on nykyheprean aakkosten lukumäärä. (22 + 5 sofit-kirjainta).

 

Kirjoja Raamatussa on kaikkiaan 66. Sanojen מיהוה JHVH:sta, האדון Herra ja בן-דוד Daavidin poika lukuarvo on 66, joka on summa (1 – 11). Luku 11 muodostuu numeroista 1-1 אחד אחד yksi, yksi joiden lukuarvo on 26, joka on Jumalan nimen יהוה JHVH lukuarvo. Luku kuusi (6) on Raamatussa ihmisen luku. Luku 6 ששה kuusi on lukuarvoltaan 605, kuten myös sana אדם (Adam) ihminen (“suuret numerot”).

 

Gematrisesti voidaan päätellä, että Jumala kirjoitutti Raamatun ihmisten kautta (11 x 6 = 66, eli Raamatun kirjojen lukumäärä). Numerot 1-1 אחת אחת yksi, yksi ja חרב פיפיות החדה kaksiteräinen, terävä miekka ovat lukuarvoltaan 818 (Hepr 4:12). Numerot 1-1 אחד אחד  yksi, yksi (“täytetyin kirjaimin”) ja רוח הקדש Pyhä Henki (“täytetyin kirjaimin”) ovat kirjaimien nimien mukaan lukuarvoltaan 1926.

 

Jesajan kirja on kuin pienoisraamattu. Siinä on 66 lukua. Luvut 1-39 kuvaa TaNaKhin (VT:n) aikaa ja luvut 40-66 Uutta Liittoa (UT).

 

Raamatun kirjoittajiksi on Raamatussa nimetty 26 kirjoittajaa (Ivan Panin), kaikkiaan kirjoittajia on 40. Nimi יהוה JHVH on  lukuarvoltaan 26. Sanat יד יהוה JHVH:n käsi ovat lukuarvoiltaan 40. Yleisimmät kirjaimet Toorassa ja koko TaNaKhissa ovat kirjaimet joista muodostuu Jumalan nimi יהוה JHVH.

 

Toorassa:
י jod 31531
ו vav 30513 ja
ה he 28056.
Tooran kirjainten kokonaismäärä on 304805.

 

Koko TaNaKhissa:
י jod 137 845
ו vav 129 575 ja
ה he 101 953.

 

Yleisimmin esiintyvät sanat TaNaKhissa sisältävät viestin (verbit juurikirjainten mukaan):

 

sanoa > 5000,
JHVH 5766,
poika 4887,
olla 3514,
Jumala 2603,
tehdä 2573,
tulla 2530,
kuningas 2522,
Israel 2513,
maa 2498,
päivä 2241.

 

Mitchel, Larry A.
A Student’s Vocabulary for Biblical Hebrew and Aramaic
Zondervan, 1984

 

 

Hepreankielisessä Raamatussa luvut ja jakeet ilmoitetaan heprean aakkosilla. Esim. 1 Moos 1:1 kirjoitetaan בראשית א” א. Samoin uskonnollisissa teksteissä luvut, määrät ja tilavuudet ym. kirjoitetaan aakkosin. Esim. sapattiviinin minimimäärä 86 ml ilmoitetaan פ”ו näiden kirjaimien lukuarvoilla (פ = 80 ja ו = 6). Sanan כוס kuppi, malja, juoma-astia (20 + 6 + 60) lukuarvo on 86.

 

Tavallaan hepreankielinen Raamattu sisältää pelkkiä lukuja koska jokaisella kirjainmerkillä on lukuarvo. Esim. 1 Moos 1:1 näyttää tällaiselta sarjalta: 2 200 1 300 10 400 2 200 1 1 30 5 10 40 1 400 5 300 40 10 40 6 1 400 5 1 200 Tämä mahdollistaa tekstin tutkimisen menetelmin joita kutsutaan gematrioiksi.

 

Raamatussa esiintyy runsaasti lukuja, henkilömääriä, tilavuuksia, matkoja jne. Ne kirjoitetaan aina kokonaisina sanoina, siis toisin kuin uskonnollisissa teksteissä. Esim. 1Moos 4:24:ssä oleva luku 77 kirjoitetaan שבעים ושבעה ja Ilmestyskirjan 13:18:ssa oleva luku 666 kirjoitetaan שש מאות וששים ושש.

 

(Ks. Yleisimmin esiintyviä lukuja)

 

Raamatussa tavataan kaikki jokapäiväisen elämän laskutavat:
yhteenlasku (1Moos 5:3-31, 4Moos 1:20-46),
vähennyslasku (1Moos 18:28, 3Moos 27:18),
kertolasku (3Moos 25:8, 4Moos 3:46-50) ja
jakolasku (4Moos 31:26ss.).

 

 

Parin vuosituhannen aikana kristillisyys on poikennut paljon alkuperäisestä. Tutkimalla Raamattua alkukielillä voimme kuitenkin varmistua monista opillisista asioista.Tämä koskee erikoisesti “Vanhaa Testamenttia”, koska juutalaiset kirjoitusten vartijoina ovat säilyttäneet sen meidän päiviimme asti. “Uusi Testamentti” on todennäköisesti alunperin kirjoitettu hepreaksi (tai ainakin osia siitä) ja se on myöhemmin käännetty kreikaksi, mutta siitä on olemassa useita jonkin verran toisistaan poikkeavia käsikirjoituksia.

 

Nykyiset hepreankieliset Uudet Testamentit ovat käännetyt kreikankielisistä teksteistä. Kreikankielisistä teksteistä on poistettu joitakin kohtia, toisia kohtia on muokattu ja jopa lisäyksiä on tehty. Nämä poikkeamat esiintyvät myös kreikankielestä käännetyissä heprealaisissa Uusissa Testamenteissa.

 

Meidän ei kuitenkaan tarvitse jäädä näissä asioissa epävarmuuteen. Jumala on antanut juutalaiselle kansalle kielen joka poikkeaa erikoisella tavalla tavallisista kielistä. Hän on kätkenyt heprean kieleen lukemattomia, lähinnä matematiikkaan perustuvia järjestelmiä: Gematrioita, joita tunnetaan yli 70 erilaista järjestelmää, Notarikonia ja Temuraa sekä myös Raamattukoodeja, joita voidaan käyttää apuna, kun tutkitaan erilaisia tulkintoja Raamatun opeista. Raamattukoodit ovat tavallisen tekstin sisään kätkettyä salakirjoitusta. Tri Ivan Panin on löytänyt myös kreikankielestä selviä matemaattisia sääntöjä.

 

On kuitenkin huomioitava, että pelkkä puhdasoppisuus ei pelasta, vaan “sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan… Jokainen joka huutaa avuksi JHVH:n nimeä, pelastuu” (Room 10:9-13, Jooel 2:32, hepr. Raamatussa 3:5: והיה כל אשר יקרא בשם יהוה ימלט v’haja kol asherjikraa b’shem JHVH jimmalet).

 

Apostoli Shaul eli Paavali kirjoittaa lainaten edellä olevaa Jooelin tekstiä: “Sillä jokainen, joka huutaa avuksi JHvH:n nimeä, pelastuu” (Room 10:13). Kauttaaltaan muualla UT:ssa opetetaan, että Jeshua pelastaa. Mm. Apostolien teoissa kerrotaan Shimonin eli Pietarin sanoneen: “Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman” (Apt 4:12).

 

Asiayhteydestä näemme, että hän tarkoittaa Jeshua-nimeä (jae 10). Jopa Shaul eli Paavali kirjoittaessaan Timoteukselle korostaa pelastusta Jeshuassa: “Siitä syystä minä kärsin kaikki valittujen tähden, että hekin saavuttaisivat pelastuksen, joka on Messiaassa Jeshuassa, ynnä iankaikkisen kirkkauden” (2 Tim 2:10). Toisaalla Shaul opettaa, että tulisi huutaa avuksi JHVH:n nimeä, mutta toisaalla hän sanoo pelastuksen olevan Jeshuassa. Onko tässä nyt ristiriita?

 

Jeshua nimeen sisältyy merkitys: apu, pelastus. Se näkyy tämän nimen kolmessa ns. juurikirjaimessa: ישע (jesh’a) apu, pelastus.

 

Tässä nimessä on kaksi osaa: Ensimmäisessä osassa on ainoastaan י Jod-kirjain. Se viittaa Jumalan nimeen יהוה JHVH. Tämä Jumalan nimi esiintyy TaNaKh’ssa joko kokonaisena tai osina:
י
יה
יהו
יהוה

 

Pelkkä י Jod-kirjain esiintyy joissakin nimissä. Kirjaimet י Jod ja ה He muodostavat sanan יה (Jah) Jumala. Se esiintyy myös useiden Raamatun henkilöiden nimissä. Kirjaimet י Jod, ה He ja ו Vav muodostavat sanan יהו Jahu, ja sekin esiintyy useiden Raamatun henkilöiden nimissä. Toisen osan kolme kirjainta: שוע (shu’a) merkitsevät käännettynä: avunhuuto.

 

Kun lausumme nimen ישוע Jeshua, se merkitsee sen hetkisestä tilastamme riippuen joko avunhuutoa: JHVH pelasta tai kiitosta ja ylistystä siitä, että JHVH pelastaa. Ei siis ole mitään ristiriitaa, vaan jokainen joka huutaa avuksi JHVH:n nimeä, huutaa: Jeshua!

 

Kirjoituksista voidaan osoittaa, että JHVH on lihaan tullut Herrassa Jeshuassa Messiaassa, “joka ei, vaikka Hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi…” (Fil 2:6,7).

 

“Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa (hepr. UT: Jeshuan) Messiaan kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Messiaassa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja Hän uskoi meille sovituksen sanan. Messiaan puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Messiaan puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnistä tiennyt, Hän meidän tähtemme teki synniksi, että me Hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sillä hän sanoo: ‘Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut.’ Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä” (2Kor 5:18-6:2). Johanneksen Ilmestyskirjassa 1. luvussa sanotaan: “Katso, Hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä Hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat Hänen tullessansa. Totisesti, amen. ‘Minä olen A ja O’, (hepr. האלף והתו HaAlef v’HaTav) alku ja loppu, sanoo יהוה אלהים JHVH Jumala, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, (hepr. UT: אלהי צבאות Elohai Tsevaot = Sotajoukkojen Jumala) Kaikkivaltias.” (jakeet 7 ja 8).

 

Johannes kuvailee Hänet jakeissa 12-16: “Ja minä käännyin katsomaan, mikä ääni minulle puhui; ja kääntyessäni minä näin seitsemän kultaista lampunjalkaa, ja lampunjalkain keskellä Ihmisen Pojan muotoisen, pitkäliepeiseen viittaan puetun ja rinnan kohdalta kultaisella vyöllä vyötetyn. Ja Hänen päänsä ja hiuksensa olivat valkoiset niinkuin valkoinen villa, niinkuin lumi, ja Hänen silmänsä niinkuin tulen liekki; Hänen jalkansa olivat ahjossa hehkuvan, kiiltävän vasken kaltaiset, ja Hänen äänensä oli niinkuin paljojen vetten pauhina. Ja Hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä, ja Hänen suustaan lähti kaksiteräinen, terävä miekka, ja Hänen kasvonsa olivat niin kuin aurinko, kun se täydeltä terältä paistaa”. Ja Hän, Jeshua sanoo: “‘ אני הראשון והאחרון Minä Olen ensimmäinen ja viimeinen, ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet'” (jakeet 17 ja 18). JHVH – JESHUA

 

Jos opinmukainen, luotettava sana (Tiit 1:9) hylätään, niin sen tuloksena ihminen on kaikkien opintuulien viskeltävänä (Ef 4:14) ja jopa noudattaa riivaajien oppeja (1Tim 4:1) usein itse sitä ymmärtämättä. Paavali kehoitti Timoteusta: ‘Valvo itseäsi ja opetustasi’ (1Tim 4:16) ja Tiitukselle hän kirjoitti: ‘Olkoon opetuksesi puhdasta’ (Tiit 2:7).

 

Nyt lopunajalla on joka puolella tarjolla eksytyksiä, monenlaisia harhaoppeja, uususkonnot tuovat uskomuksia pakanallisista uskonnoista jopa tieteen kaapuun verhottuna, ym. Jollakin tavalla meidän on pystyttävä tarkistamaan, mikä on totta ja mikä on harhaa. Tärkeintä on tutkia asiat hengellisesti, mutta meitä varoitetaan: “Älkää jokaista henkeä uskoko” (1Joh 4:1). Ainoa tapa tutkia henget, on verrata hengen ilmoitusta Raamatun Sanaan. Raamatun Sanan oikean, alkuperäisen muodon etsimisessä alkukielten numerollisuudesta on apua.

 

Ennen tämän aikakauden loppua on ennalleen asettamisen aika. Keskeisimpinä siinä ovat Israel, Seurakunta, perhe ja yksilö. Nämä asiat ovat rungoltaan saman sisältöisiä, ikäänkuin eri kerroksissa saman kaavan sisältäviä asioita. Apostoli Paavalin sanojen mukaan Israel on esikuvallinen seurakunnalle: “Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut” (1Kor 10:11). Kun Israel syrjäytti JHVH:n kuninkaan asemasta ja vajosi lopulta tavallisten kansojen tasolle, Jumala salli vihollisten kukistaa Israelin. Historia osoittaa, että Jumalan Seurakunnalle on tapahtunut samoin. Kuninkaan Herran Jeshuan Messiaan johdosta on luovuttu ja tilalle on valittu ihmisiä. Perheissä tämä sama luopumus on myös havaittavissa, jopa uskovien perheissä vaimo käytännössä on perheen pää, vastoin Raamatun opetusta: “… mies on vaimon pää…(1Kor 11:3; Ef 5:23). Vaimon tehtävä olisi olla “apu, joka on hänelle sopiva” (1Moos 2:18). Yksilötasolla se ilmenee lihallisuutena, vastakohtana hengellisyydelle. Liha hallitsee yksilön elämää; ajalliset tarpeet nähdään hengellisiä tarpeita tärkeämpinä. Hengen pitäisi johtaa uskovaa ja iankaikkisten, aisteille näkymättömien asioiden tulisi olla näkyviä tärkeämpiä. Liharuumiin tehtävä olisi olla “apu, joka on hänelle sopiva” (Room 12:1,2).

 

Tämän tehtävän – olla “apu, joka on hänelle sopiva” – Jumala antoi Israelille. Israelin tehtävä oli tehdä tunnetuksi pakanakansoille, että on ainoastaan Yksi, joka on Jumala. Seurakunnalla on myös tämä sama asema: olla “apu, joka on sopiva” Jeshualle Messiaalle, ja tuoda julki kaikille kansoille, että ei ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman” (Apt 4:12).

 

Jumala on armossaan valmistanut kaikille edellä mainituille ryhmille – Israelille, Seurakunnalle, perheille ja yksilöille – mahdollisuuden palata alkuperäiseen tilaan. Näiden ennalleen asettamisen seurauksena on lukuisia muita ennalleenasettuvia asioita.

 

 

Moshe Zew