Lukuja

Jotkin luvut esiintyvät Raamatussa usein ja niillä näyttää olevan symbolisia merkityksiä. Tarkastelemme seuraavassa yleisimmin esiintyviä lukuja.

YKSI (1). Hepreassa luku אחד (echad, mask.) yksi (1), ensimmäinen; joku; ainut; yhdistetty ja אחת (echat, fem.) yksi,(1);  ainoa; joku on adjektiivi, muut luvut ovat substantiiveja. Heprealaisille luku yksi on kaiken sisäänsä sulkevassa ehdottomuudessaan Jumalan luku. Se on ykseyden luku ja se ilmentää sekä jumalallista, jakamatonta, ehdotonta ykseyttä sekä luonnossa ja ihmiselämässä olevia ykseyksiä. Se tarkoittaa myös lajissaan ainutlaatuista sekä erikoisasemaa.

Jumala on yksi. ‘Kuule Israel! JHWH, meidän Jumalamme, JHWH on yksi’ (5Moos 6:4; Mark 12:29). Usein käytetään Jumalan, JHWH:n (Herran) attribuuttina määritystä לבד (levad) sekä sen eri muotoja, jolloin ne voidaan hyvin kääntää sanalla ainoa, esim. Ps 51:6; 83:19; 86:10; Jes 37:20 (suom. myös sanalla yksin, esim. 2Aik 6:30; Neh 9:6; Jes 37: 16). Ps 4:9:n loppu voidaan kääntää: ‘sillä Sinä, JHWH, ainoa, annat minun asua turvassa’. Myös UT korostaa Jumalan ykseyttä, esim. Matt 23:8-10; Joh 10:30; 17:3; Ef 4:5; lTim 2:5; 1Joh 5:20.

Heprean ensimmäinen kirjain א alef, jonka lukuarvo on yksi (1) koostuu kolmesta osasta: kahdesta י jod-kirjaimesta ja yhdestä ו vav-kirjaimesta joiden yhteenlaskettu lukuarvo on 26, joka on Jumalan nimen יהוה JHVH lukuarvo.

Ef 4:4-6: Paavali käytti lukua yksi (1) 7 kertaa: yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte, yksi Herra, yksi kaste, yksi usko, yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.”

Sanan אחד yksi kirjaimet ovat alkukirjaimet sanoihin: אמת = א totuus, חיים = ח elämä ja דרך = ד tie. Jeshua sanoi: ‘Minä olen tie ja totuus ja elämä’ (Joh 14:6). Numero אחד yksi on lukuarvoltaan 13, joka on myös sanojen אבי Isäni, באי Minä tulen, יבא saapua, tulla ja אהבה rakkaus lukuarvo. Jeshua on ainoa välimies Jumalan ja ihmisten välillä (1Tim 2:5). Hänen uhrinsa on ainoa, kerran suoritettu kaikkien edestä (Hepr 9:26; 10: 10, 12) vastakohtana monesti toistetuille, epätäydellisille leeviläisten uhreille (vrt. Hepr 9:7).

Luonnollista ihmiselämän ykseyttä ja yhteenkuuluvuutta korostetaan samaan tapaan: koko ihmiskunta, kaikki kansat polveutuvat yhdestä ainoasta kantaisästä (Apt 17:26), mies ja vaimo ovat yksi liha (1Moos 2:24; Matt 19:5). Ihmiset ovat hengellisessä ja siveellisessä mielessä yhtä: yhden ihmisen synnin kautta tuli kuolema kaikkien ihmisten osaksi (Room 5:12; 1Kor 15:21), yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu elämän vanhurskauttamiseksi, elämäksi ja ylösnousemukseksi (Room 5:15,18; 1Kor 15:21). Messiaassa kaikki Hänen omansa ovat yhtä (Joh 17:11, 21), juutalaiset ja pakanat (Ef 2:14; Gal 3:28). Ainoastaan yksi on ihmiselle tarpeellista: Herran sanojen kuuleminen ja vastaanottaminen (Luuk 10:42; vrt. j. 39).

Luku yksi (1) on mainittu Raamatussa 1898 kertaa.

KAKSI (2), hepr. שנים (shnaim, mask.), שתים (shtaim, fem.), duaalimuoto, joka johtuu verbistä שנה toistaa,  kaksinkertaistaa. 

Se on yhteenlaskun 1 + 1 summa. Numerot 1-1 אחד אחד yksi, yksi ovat lukuarvoiltaan 26, joka on Jumalan nimen יהוה JHWH kirjainten lukuarvo, samoin kuin myös seuraavien sanojen: הויה todellisuus, olemassa olo, והיה fut. tulee olemaan, tulee tapahtumaan, הטיב olla laupias jlkn, הזדהה osoittaa henkilöllisyytensä ja יה Jumala (“täytetyin kirjaimin”). Jeshua on kaksi: Jumala ja ihminen. Hänessä oli kaksi “luontoa”: Hän oli samalla kertaa Jumala ja ihminen.

Seurakuntansa kanssa Messias yhdistyy yhdeksi, kuten avioliitossa mies liittyy vaimoonsa “niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi” (Ef 5:31,32, vrt. 1Moos 2:23,24). Henkilöpareja: Aadam ja Eeva, Kain ja Aabel, Mooses ja Aaron, Mooses ja Elia jne. Muita: vanha ja uusi liitto, laki ja evankeliumi, leipä ja viini, ruumis ja sielu, elämä ja kuolema, aine ja henki, aktiivisuus ja passiivisuus, ruumiillinen työ ja mietiskelevä hartauselämä, seurakunta ja synagoga, fariseus ja publikaani (Luuk 18:9-14), kaksi herraa (Matt 6:24), kaksi porttia (avara ja ahdas) ja kaksi tietä, joista lavea tie vie kadotukseen, mutta kaita johtaa elämään (Matt 7:13,14 ).

Luku kaksi on myös luetettavuuden luku: jokainen syytös oli vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla (4Moos 35:30; 5Moos 17:6; 19:15). Laintauluja oli kaksi, toisessa neljä ja toisessa kuusi käskyä “todistajiksi teitä vastaan”, taivas ja maa (5Moos 4:26; 30:19). Jumalan tahdon ilmoitus oli kirjoitettu näihin kahteen laintauluun (2Moos 31:18). Vrt. kaksinkertaista rakkaudenkäskyä (Matt 22:36-40).

Jeshua lähetti opetuslapsensa työhön kaksittain (Mark 6:7, vrt. Ilm 11:3). Jeshuan haudalla oli kaksi enkeliä. Kurinpito kahden tai kolmen kesken (Matt 18:16). Kahden tai kolmen yhteinen rukous (Matt 18:19,20). Kaksi enkeliä todisti Jeshuan ylösnousemuksesta (Apt 1:10,11). Kaksi todistajaa (Ilm 11:3-6). Suurin todistus tulee olemaan Jeesuksen toinen tuleminen.

Se on vastakkain asettelun luku. Voidaan kysyä: onko kaksikaan vielä todellinen “luku”? Se on vain jaettu yksi. Sillä on “etupuoli” ja “kääntöpuoli”, mutta se ei ole “enemmistö” eikä “paljon”. Toisaalta se on ensimmäinen “todellinen luku”, sillä se tekee mahdolliseksi vertailun ja vastakkain asettelun. Luku kaksi voidaan ymmärtää sekä negatiivisesti että positiivisesti. Jo Raamatun syntiinlankeemus kertomuksessa on kuvattu, kuinka ykseyden rikkoontuminen luo vastakohtia. Hyvän vastapariksi tulee paha, miehen ja naisen yhteys purkautuu keskinäiseksi syyttelyksi, elämän vastakohdaksi nousee kuolema. Toinen luomispäivä on ainoa, jona ei sanota: “Jumala näki, että se oli hyvä”.

Maailma on täynnä erilaisia kaksikkojärjestelmiä. On näkyvä ja näkymätön, jotka yhdessä muodostavat yhden maailmankaikkeuden. On hyvä ja paha, valo ja pimeys, päivä ja yö, elämä ja kuolema, miehisyys ja naisellisuus, väite ja vastaväite (teesi ja antiteesi), oikea ja vasen, edessä tai takana, ylhäällä tai alhaalla jne.

Luku voi ilmaista parimuodostumaa, täydennystä, yhteyttä ja yhteisvaikutusta. Saarn 4:9-12 osoittaa, miten kaksi ihmistä voi tukea ja auttaa toinen toistaan. Kahden muodostama ryhmä on pienin mahdollinen (vrt. Matt l8:16,19,20). Miehen ja naisen välinen liitto (lMoos 2:24), joka on esikuvallinen Messiaan ja seurakunnan väliselle liitolle (Ef 5:29-32).

Kahden välille voi tulla myös vastakohtaisuuksia, ristiriitoja, erimielisyyttä tai ero. Matt 6:24 todistaa, että on mahdotonta palvella kahta herraa, Jumalaa ja mammonaa (vrt. 1Kun 18:21; 2Kor 6:14-16; 1Joh 3:10; Jaak 1:8 (Jaak 1:8: alkut. ‘kaksisieluinen’, suom. raam. ‘kaksimielinen’).

Matt 19:6:ssa ja Ef 2:15:ssa luku kaksi on eripuraisuuden sekä eron vertauskuva, kun taas yksi on yhteyden ja rauhan symbooli. Jakaantumista ja vastustusta kuvataan Raamatussa monessa kohdassa: 2Moos, Ps 2, 2Kor, 2Tess, 2Tim, 2Piet ja 2Joh kertovat kaikki vihollisen työstä.

Jakaantuminen kahden välillä. Kain ja Aabel (1Moos 4:1-10), Ismael ja Iisak (lMoos 21:8-13), Eesau ja Jaakob (lMoos 25:27-34; 27:41-45). Jumala erotti valkeuden pimeydestä (1Moos 1:3-5) ja 2. luomispäivänä päivänä vedet vesistä (1Moos 1:6-8).

Luku 2 esiintyy Raamatussa 808 kertaa.

KOLME (3) hepr. שלשה (shalosha, mask.), שלש (shalosh, fem.). 3 on lukujärjestelmän kahden ensimmäisen luvun summa (1 + 2).

Jakamattomuuden ja katoamattomuuden luku. Kolme on ensimmäinen lukumäärä, josta voidaan käyttää sanaa kaikki”. Kolmeen sisältyy alku, keskikohta ja loppu. Henkisessä ponnistelussa edetään teesistä ja antiteesistä synteesiin.

Laadussa erotetaan hyvä, parempi, paras (positiivi, komparatiivi, superlatiivi). Jakamattomuutensa vuoksi kolmea on pidetty katoamattomuuden ja täydellisyyden symbolina.

Ilmeisesti vanhimman jumalten triadin (kolmen ryhmän) loi Kaksoisvirranmaan varhaisin kulttuurikansa sumerilaiset 3000-luvulla eKr. Sen muodostivat Anu, Enlil ja Enki eli taivaan, maan ja veden jumala. Myöhemmin toiseksi tuli Bel (Baal) ja kolmanneksi Hea, josta tuli alamaailman vartija. Muitakin jumalien kolminaisuuksia Kaksoisvirranmaassa tunnettiin, kuten Sin, Šamas ja Ištar. Se vastasi useiden muidenkin uskontojen kolminaisten jumalryhmien tavoin tähtien kolmiutta: Aurinko, Kuu ja Venus.

Ilmaisua “kolmiyhteinen Jumala” käytti ensi kerran Tertullianus noin v. 200 ja kolminaisuusoppi määriteltiin 300-luvulla syntyneissä ns. ekumeenisissa uskontunnustuksissa (apostolinen uskontunnustus, sen laajennus Nikean-Konstantinopolin tunnustus ja niitä nuorempi Athanasiuksen tunnustus). Jumaluus on kolme: Isä, Poika ja Pyhä Henki eli Jumala, Sana ja Jumalan Henki (1Moos 1:1-3; Joh 1:1). Osittain poistettu Raamatun jae 1 Joh 5:7 sanoo. ‘Sillä kolme on, jotka todistavat taivaassa: Isä, Sana ja Pyhä Henki; ja nämä kolme ovat yhtä’.

Nimi יהוה JHVH, joka on ilmaisu Jumalan olemuksesta, ehdottomasta olemisesta ja siten myös suljettu ykseys (5Moos 6:4), sanotaan Ilm 1:4:ssa merkitsevän Häntä, ‘joka on ja joka oli ja joka tuleva on’ (vrt. 4:8). Kolmiosaisessa Aaronin siunauksessa toistetaan JHWH, näin Jumalan nimi lasketaan kolme kertaa Israelin ylitse (4Moos 6:22-27). Myös kolmasti toistetaan pyhä-huuto, jolla taivaalliset olennot valtaistuimen edessä palvovat JHWH Sebaotia (Jes 6:3; vrt. Ps 99:3,5,9).

JHVH ei ole vain absoluuttinen olemassaololtaan suhteessa aikaan, vaan Hän on ylipäänsä itsessään täydellinen, itsemääräävä, yhtenäinen olento. Jumala on ehdoton Minä, täydellinen tahto, ainoa Pyhä. Siksi Ilm 4:8:ssa neljä olentoa yhdistää nämä molemmat Jumalan olemuksen kolminkertaiset ominaisuudet palvoessaan Jumalaa valtaistuimen edessä: ‘Pyhä, pyhä, pyhä on JHWH Jumala, Kaikkivaltias, joka oli ja joka on ja joka tuleva on’. Hepreaksi lause kirjoitetaan: קדוש קדוש קדוש יהוה אלהים צבאות היה והוה ובוא ja se on lukuarvoltaan 1908, kuten myös luku 1641 אלף ושש מאות וארבעים ואחת tuhat kuusisataa neljäkymmentä yksi.

Numerot 1-9-0-8 אחד תשעה אפס שמונה yksi, yhdeksän, nolla, kahdeksan ovat lukuarvoiltaan 1330, kuten myös: יהוה אלהי ישראל JHWH Israelin Jumala ja אלהי אברהם Aabrahamin Jumala.

אדון ישוע ביהוה Herra Jeshua JHWH:ssa ja numerot 3-8-6 שלשה שמונה ששה kolme, kahdeksan, kuusi ovat lukuarvoiltaan 1641.

       Nimi ישוע JESHUA, הוא הוה משיח Hän on Messias sekä שם אלהי Jumalan nimi ja משיח ביהוה Messias JHWH:ssa ovat lukuarvoiltaan 386.

Numerot 1-8-2-5 אחת שמונה שתים חמש yksi, kahdeksan, kaksi, viisi ovat lukuarvoiltaan 1908.

       הוא ירד מן השמים  Hän on tuleva alas taivaasta on lukuarvoltaan 1825.

קדוש קדוש קדוש יהוה אלהים צבאות היה והוה ובוא Pyhä, Pyhä, Pyhä on JHWH Jumala, Kaikkivaltias, joka oli ja joka on ja joka tuleva on (Ilm 4:8) ja luku 1210 אלף מאתים ועשר  tuhat kaksisataa kymmenen sofit-kirjaimet huomioituna ovat lukuarvoiltaan 2458.

       שם אדנינו ישוע המשיח  Herramme Jeshuan Messiaan nimi  ja מלך היהודים juutalaisten Kuningas sekä luku 501 
       חמש מאות ואחת viisisataa yksi ovat  lukuarvoiltaan 1210.

              ראש  pää, קדוש באלהים Jumalan Pyhä, משכן האלהים Jumalan maja ja המשיח בן אלהים Messias Jumalan Poika ovat lukuarvoiltaan 501.

Luku 2458 אלפים ארבע מאות חמשים ושמונה kaksituhatta neljäsataa viisikymmentä kahdeksan ja היתה לראש פנה on tullut huippukiveksi ovat lukuarvoiltaan 1686.

Numerot 2-4-5-8 שנים ארבעה חמשה שמונה kaksi, neljä, viisi, kahdeksan ja שמי בקרבו Nimeni on Hänessä sekä lukujen 447 ארבע מאות וארבעים ושבעה neljäsataa neljäkymmentä seitsemän ja 744 שבע מאות וארבעים וארבעה seitsemänsataa neljäkymmentä neljä lukuarvot ovat 1992.

       אדון ישוע Herra Jeshua on lukuarvoltaan 447.

       ישוע משיח Jeshua Messias on lukuarvoltaan 744.

Jeshua Messias on Hän “joka on, joka oli ja joka on tuleva” ja “oli, on ja tuleva on” (Ilm 1:4,8), sillä Hän “on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti” (Hepr 13:8).

Heprean sanan שער (sha’ar) portti kolme juurikirjainta kuvaavat kukin Jumalaa. Ensimmäinen kirjain ש shin on Isän symboli, toinen kirjain ע ajin on Messiaan symboli ja kolmas kirjain ר resh Pyhän Hengen symboli.

Sana שער on lukuarvoltaan 570, kuten myös sanat מלך (Melekh) Kuningas (מספר גדול suuret numerot) ja הטפל (hutpal) olla yhdistetty, olla liitetty (גימטריא הקדמי gematria hakadmi).

Sanan שער lukuarvo “täytetyin kirjaimin” (מלוי) on Luku 1000 kirjoitetaan hepreaksi isollaאalef-kirjaimella, eroitukseksi luvusta yksi (1), joka kirjoitetaan pienellä א alef-kirjaimella.

Sanojen כן שלש (kan shalosh) tässä kolme ja מלבד (melubad) yhteenliitetty “täytetyin kirjaimin” (מלוי) lukuarvot ovat 1000. Kun luku 1000 אלף (elef) tuhat kirjoitetaan kirjaimin on sanan lukuarvo 111 eli sama kuin sanojen אלהים הוא אחד (Elohim huu echad) Jumala on yksi.

Luku 111 muodostuu kolmesta ykkösestä. Numerot 1-1-1 אחד אחד אחד (echad echad echad) yksi, yksi, yksi ovat lukuarvoltaan 39, eli sama kuin sanojen יהוה אחד (JHVH echad) JHWH on Yksi. 

Luvut 3 שלשה (shalosha) kolme ja 111 מאה ושחד עשר (mea v’echad esher) satayksitoista ovat molemmat lukuarvoltaan samat eli 635.

Luku 3 kuvaa Jumalan täydellisyyttä, ylösnousemusta. Täydellisyys: Jumala puhui 3 kertaa Jeshualle äänenä taivaasta (Matt 3:17; Matt 17:5; Joh 12:28). Jeshua on tie, totuus ja elämä (Joh 14:6). Jeshua ristiinnaulittiin 3. hetkellä (Mark 15:25). Evankeliumi on 3-kertainen: Jeshuan kuolema, hautaaminen ja ylösnousemus (1Kor 15:3,4). Ylösnousemus: Joona vietti kalan vatsassa 3 päivää ja 3 yötä (Joona 2:1, Matt 12:40). Punaisen meren ylitys tapahtui 3 päivän matkanjälkeen. Jeshua nuosi kuolleista 3. päivänä. Jeshua sanoi 3 kertaa “minä herätän hänet viimeisenä päivänä” (Joh 6:40,44,54). Jeesuksen ollessa ristillä oli 3 tuntia pimeää (Luuk 23:44). Vanhassa Testamentissa on 3 tapausta, jolloin kuollut herätettiin (1Kun 17:9-24, 2Kun 4:18-35, 2Kun 13:21). Uudessa Testamentissa Jeshua herätti kuolleista 3 henkilöä: Jairuksen tyttären (Mark 5:35-43). Lesken pojan Nainissa (Luuk 7:11-17) ja Lasaruksen (Joh 11:1-44). Jeshuaan uskovat pääsevät kerran 3. taivaaseen eli paratiisiin (2Kor 12:1-4).

Serafit ylistävät Jumalan pyhyyttä: “Pyhä, pyhä, pyhä JHWH Sebaot” (Jes 6:3). JHWH:n (Herran) siunaus on kolminkertainen: “JHWH siunatkoon sinua… JHVH valistakoon kasvonsa… JHWH kääntäköön kasvonsa…” (4Moos 6:24-26).

Tanakh (alkuseurakunnan Raamattu, ns. Vanha Testamentti) on kolmiosainen. Laki (Toora), Profeetat ja Kirjoitukset. Raamatussa tietyllä, rajoitetulla pitkällä tai lyhyellä ajanyhteydellä on usein kolmi-luvun leima. Puhtaasti aikaa ilmaisevana tai sivumerkitseltään symbolisena ajanmääreenä toistuu usein ‘kolme päivää’ ja ‘kolmantena päivänä’ (1Moos 22:4; 40:10,12; 42:17; 2Moos 3:18; 2Sam 24:13; Ester 4:16; Joona 2:1; Hoos 6:2; Matt 12:40; 16:21; 1Kr 15:4). Kolmas päivä on pelastuksen ja ylösnousemisen päivä (Hoos 6:1,2). Samaan tapaan esiintyy ‘kolme vuotta’ (3Moos 19:23; 2Sam 21:1; Jes 20:3). lAik 21:10-12:n mukaan Daavid sai rangaistukseksi omavaltaisesta väenlaskustaan valita kolmen vitsauksen välillä: maahan tuli joko kolme nälkävuotta, vihollisen miekan aiheuttama ahdistus ja hävitys kolmeksi kuukaudeksi tai Herran miekan aikaansaama tuho ja rutto kolmeksi päiväksi.

Perusteelliseen ja ratkaisevaan toimintaan sisältyy usein kolme vaihetta. Tästä ovat esimerkkeinä mm. Bileam (4Moos 22:28,32 s., 24:10), Simson (Tuom 16:15), Daavid (1Sam 20:41), Elia (1Kun 17:21; 18:34; 2Kun 1:9ss.), Pietari (Matt 26:34,69-75) ja Paavali (2Kor 12:8). Hurskas rukoili kolmesti päivässä (Ps 55:18; Dan 6:10-13). Kolme kertaa vuodessa tuli kaiken miesväen astua Herran kasvojen eteen (2Moos 23:14,17; 34:23; 5Moos 16:16). Herättäessään henkiin Sarpatin lesken kuolleen pojan profeetta Elia ojentautui kolme kertaa tämän yli ja rukoili (1Kun 17:21). Elia käski valuttaa kolme kertaa vettä puiden päälle, ennenkuin hän kääntyi rukouksessa Herran puoleen (1Kun 18:30-35). Salomo uhrasi kolme kertaa vuodessa (1Kun 9:25). Daniel rukoili Jumalaansa kolme kertaa päivässä (Dan 6:11). Mahdollisimman suuren painokkuuden saavuttamiseksi lausuma oli esitettävä kolmesti (Jer 7:4; 22:29; Hes 21:27; Naah 1:2).

Jotain tarkoitusta varten muodostetussa suljetussa yhteydessä oli kolme henkilöä. Kolme miestä ilmestyi Aabrahamille, (1Moos 18:2; אדני  (Adonai) Herra, jakeet 3,27,30,31 ja 32; יהוה JHWH, jakeet 13,14,17,19,20,22,26 ja 33; שני המלאכים kaksi enkeliä, jae 19:1; ks. myös jakeet 18:16 ja 22). Kolme miestä kohtasi Saulin tämän ollessa matkalla Beeteliin (1Sam 10:3). Israelin kantaisiä oli myös kolme 2Moos 3:6,15; 4:5). Vedenpaisumuksen jälkeen lähti uusi ihmissuku kolmesta miehestä ja heistä muodostui kolme heimoa: Seem(iläiset ), Haam(ilaiset) ja Jaafet(ilaiset) (1Moos 9:10 ss.). Kolme miestä oli tulisessa pätsissä (Dan 3). Erikoistapauksissa kolme opetuslasta edusti kahtatoista (Matt 17:1ss.; 26:37).

Myös muissa suljetuissa kokonaisuuksissa vallitsee kolmiosaisuus. Kaikkialla maailman kuvassa, sekä ajassa että tilassa, kohtaamme kolmilukuja. Esim. Alku, jatko, loppu – menneisyys, nykyisyys, tulevaisuusalla, välissä, yläpuolella. Maailmankaikkeus koostuu taivaasta, maasta ja merestä (2Moos 20:11; Neh 9:6; Ps 146:6; Apt 4:24; 14:15; Ilm 14:7). Papit käyttivät kolmea puhdistusesinettä (3Moos 14:6; 4Moos 19:6). Kummallakin puolella Jordania oli kolme turvakaupunkia (4Moos 35:14). Kolmisäinen lanka ei pian katkea (Saarn 4:12). Luku kolme liittyy Jumalan säätämiin ajanjaksoihin, niin pelastuksen kuin tuomionkin aikoihin (2Moos 10:23; 19:11s.; 2Sam 21:1; 1Aik 21:12; 1Kun 18:1; 2Kun 20:5; Hoos 6:2; Joona 2:1; Matt 12:40). Jumalan antama sanoma on usein kolmiosainen (1Kun 19:15-18; 2Kun 19:20-34). Ps 80 esittää saman lausuman kolme kertaa, jj. 4,8,20 (huomioi paisutus: אלהים Jumala – אלהים צבאות  Jumala Sebaot – יהוה אלהים צבאות JHVH, Jumala Sebaot). Suuri profetia-sikermä Jeseja luvut 40-66 on rakenteeltaan kolmiosainen, ja jokaisessa osassa on kolme kertaa kolme (3 x 3) lukua. Jumala huusi nuorelle Samuelille kolmesti (1Sam 3:4 ss.). Pietari näki näyssä kolme kertaa astian tulevan alas taivaasta (Apt 10:16; 11:10).

Jeshualla oli kolme kiusausta erämaassa. Kirkastusvuorella kolmen ryhmä: Messias Jeshua, Mooses ja Elia. Pietari kielsi Jeshuan kolme kertaa ja yhtä monta kertaa hän joutui vastaamaan ylösnousseen Jeshuan kysymykseen, rakastiko hän Mestariaan. Pietarin kieltäessä Mestarinsa kukko lauloi kolme kertaa. Golgatalla oli kolme ristiä. Jeshua nousi kuolleista kolmen päivän jälkeen. Hänen haudalleen meni kolme naista.

Joona oli kolme päivää kalan vatsassa. Kolme todistajaa: Henki, vesi ja veri (1Joh 5:6-8). Tässä on nähty viittaus Jumalan Sanaan, kasteeseen ja ehtoolliseen. Kolme pääjuhlaa Raamatussa: Pääsiäinen, Helluntai ja Lehtimajanjuhla. Uskovan “ikäkaudet”: lapsukaiset, nuorukaiset, isät (1Joh 2:12-14). Tietäjät toivat Jeshualle kultaa (kuninkuus), suitsuketta (rukous) ja mirhaa (uhrikuolema). Perushyveet: usko, toivo ja rakkaus (1 Kor 13:13). Kun Mooses kohtasi Jumalan Siinain vuorella ja sai Häneltä lain, tapahtumaa juhlisti kolmannen päivän aamuna jyrinä ja salamointi (2Moos 19:16). Temppelissä oli kolme osaa: esipiha, pyhä ja kaikkein pyhin. Kolmivuotiaat eläimet olivat Jumalalle erityisen otollisia uhreja (1Moos 15:9).

Ihmisen kolminaisuus: ruumis, sieluja henki; fyysinen, henkinen ja hengellinen; ajattelu, toiminta (tahto) ja tunteet. Ihmisen käyttäytymisen on sanottu ilmenevän kolmella alueella: ajatuksissa, sanoissa ja teoissa.

Pahan kolminaisuus: lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus (1Joh 2:16).

Luku 3 esiintyy Raamatussa 467 kertaa.

NELJÄ (4), hepr. ארבעה (arba’a, mask.), ארבע (arba, fem.). Maailman luku. Pienin luku, joka mahdollistaa ryhmittelyn pareiksi. Se on ensimmäinen potenssiluku (2 x 2).

Raamatussa se on taivaan ja sen neljän ilmansuunnan luku. Neljää ilmansuuntaa tarkoittaa myös ilmaus “taivaan neljältä ääreltä” (Jer 49:36), ja siitä tulee sanonta “taivaan neljä tuulta” (Dan 7:2; Jer 49:36; Hes 37:9; Sak 2:6; 6:5). Johannes näki näyssään neljä enkeliä, jotka seisovat maan neljällä kulmalla, pitävät kiinni maan neljää tuulta (Ilm 7:14). Lisäksi esiintyy ilmaukset “neljälle ilmansuunnalle” (1Aik 9:24), “neljältä ilmalta” oik. “tuulelta” (Matt 24:31; Mark 13 :27). Koska maan ulottuvuutta määritellään myös ilmansuuntien mukaan, Raamatussa esiintyvät myös sanonnat “maan neljälle äärelle” (Hes 7:2) ja “maan neljällä kulmalla” (Ilm 7:1,2; 20:8) sekä “maan ääret’ (Jes 40:28). Tämä ei merkitse sitä, että heprealaiset olisivat kuvitelleet maan nelikulmaiseksi. Hepr. קצה ääri, pää, ei tarkoita ainoastaan loppukohtaa, vaan myös laajuutta, yhdistelmää, kokonaisuutta ja summaa. Siten Mark 13:27:ssä “neljältä ilmalta, maan äärestä hamaan taivaan ääreen” merkitsee yhteisesti taivasta ja maata, kaikkia sen kolkkia ja jopa koko maailmankaikkeutta (1Moos 1:1). Neljästä ilmansuunnasta saapuvat ihmiset tulevat kaikista maan osista (Luuk 13:29, vrt. Ps 107:3) ja nämä pelastuneet tulevat siis “kaikista heimoista, kaikista kielistä, kansoista ja maista” (Ilm 5:9). Neljän eri paikan luodut antavat Karitsalle nelinkertaisen ylistyksen: “Ja kaikkien luotujen, jotka ovat taivaassa ja maan päällä ja maan alla ja meren päällä, ja kaikkien niissä olevain minä kuulin sanovan: ‘Hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti'” (Ilm 5:13).

Tilan neliluvun lisäksi esiintyy myös ajan (ilta, yö, aamu, päivä) ja aineen (vesi, tuli, ilma, maa) neliluku. Neljä on siis koko maailman, luodun maailmankaikkeuden, sen lakien, järjestyksen, sille säädettyjen mittojen ja rajojen tunnusluku. Sellainen se on jo esiintyessään ensimmäistä kertaa Raamatussa (1Moos 2:10).

Moniin yhteyksiin säädetty nelikulmion muoto tulee vielä vertauskuvallisemmaksi sen vuoksi, että se aina liitetään neljään ilmansuuntaan, ei käytännöllisistä tai ulkonaisista syistä, vaan perustavien periaatteitten ilmaisemiseksi. Sekä ilmestysmaja että kansan leiri järjestetään joka marssin jälkeen aina ilmansuuntien mukaan (4Moos 2:2s.,10,18,25), samoin leeviläiskaupunkien laidunmaat (35:5). Salomon temppeli noudattaa myös ilmansuuntia niin kuin myös Hesekielille näyssä esitetty pyhäkkö, pyhä kaupunki ja pyhä maa (Hes 8:16; 40:19ss.; 46:9; 47:1; 48:1ss).

Vieläpä uusi Jerusalem, joka laskeutuu “alas taivaasta Jumalan tyköä” (Ilm 21:2), kuvataan neliskulmaiseksi, ja kaupungin portit ovat neljää ilmansuuntaa kohti, (21:13,16). Taivaallinen Jerusalem: “Kaupunki oli neliön muotoinen, yhtä leveä kuin pitkä. Enkeli mittasi kaupungin kepillään ja sai tulokseksi kaksitoistatuhatta stadionmittaa; pituus, leveys ja korkeus olivat kaikki tämän suuruiset (Ilm 21:15). Stadionmitta on kreikkalainen pituusmitta = 192 m.

Toisinaan luku neljä näyttää kuvaavan täydellisyyttä, kaikinpuolisuutta, laajasuuntaista aluetta, täyttä mittaa. Niinpä puhutaan nelinkertaisesta rangaistuksesta (Jer 15:3; Hes 14:21), nelinkertaisesta rikoksesta (Aam 1:3,6,9,13). Neljä enkeliä toimeenpanee koko maailmaa kohtaavan Jumalan rangaistustuomion (Ilm 9:14).

UT:n neljän evankeliumin kirjoittajat antavat Messiaassa ilmestyneestä Jumalasta kuvan, joka on täydellinen. Messiasta on kuvattu neljällä luomakunnan hahmolla: ihminen, leijona (Juudan Jalopeura), uhrikaritsa ja kotka. Neljä evankeliumia antavat neljä kuvaa Jeshuasta: Kuningas, Palvelija, Täydellinen Ihminen ja Jumalan Poika.

Pyhää Jumalan nimeä, joka hepreassa kirjoitetaan nelikirjaimisena יהוה JHWH, kutsutaan juutalaisuudessa ilmaisulla שם זה הוא ארבע Nimi joka on neljä. Tämä nimi ilmaisee Jumalan koko olemuksen. Se esiintyy lähes 7000 kertaa Raamatun hepreankielisessä osassa. Nimi on heprealaisen verbin הוה hawah “tulla joksikin” kausatiivimuoto ja merkitsee “Hän saattaa tulemaan (joksikin)”. Hän siis saattaa itsensä tulemaan aina siksi, mikä on tarpeen, jotta Hänen tarkoituksensa toteutuisivat. Hänestä tulee muun muassa Luoja, Tuomari, Pelastaja ja Elämän Ylläpitäjä täyttääkseen lupauksensa. Tämä verbi on sellaisessa kieliopillisessa muodossa, että se viittaa toimintaan, joka on toteutumassa. Hän siis saattaa itsensä yhä tulemaan lupaustensa täyttäjäksi.

Vanhassa Testamentissa on neljä “suurta profeettaa”: Jesaja, Jeremia, Hesekiel ja Daniel ja Uudessa Testamentissa neljä evankeliuminkirjoittajaa: Matteus, Markus, Luukas ja Johannes. Heidän tunnuskuvikseen on Hesekielin kirjasta saatu neljä symbolikuvaa: siivellinen ihminen, leijona, härkä ja kotka (Hes 1:4-12; vrt Ilm 4:6-8).

Joki paratiisissa jakautui neljään haaraan: Pison, Gihon, Tigris ja Eufrat (1Moos 2:10-14). Luomakunnan korkeimpina edustajina Jumalan valtaistuimen edessä Hesekiel näki neljä olentoa joilla on neljät kasvot ja neljät siivet (Hes 1:5ss.; Ilm 4:6ss). Profeetta Sakarjalla näyssä neljät eriväristen hevosten vetämät vaunut kuvaavat eskatologisia tapahtumia (Sak 6:1-7). Johannes näki näyssään neljä ratsastajaa (Ilm 6). Danielin näyssä näkemän suuren patsaan neljä osaa, sekä “neljä suurta petoa” (Dan 2 ja 7), kuvaavat neljää historiallista maailmanvaltaa: Babylonia, Meedia-Persia, Kreikka ja Rooma joita vastasi neljä eläinhahmoa: leijona, karhu, pantteri selässään neljä linnunsiipeä ja kymmensarvinen (Dan 2:37-40).

Neljä vuorokauden aikaa: ilta, yö, aamu, päivä. Kuulla on myös neljä vaihetta. Ilmansuunnista itä vastaa aikaa ennen lain antamista, etelä lain aikaa, länsi armon aikaa ja pohjoinen lopun ja valhemessiaan (antikristuksen) aikaa.

Neljä vuodenaikaa, joita määrittävät kesä- ja talvipäivänseisaus sekä kevät- ja syyspäiväntasaus. Nämä neljä vuodenaikaa ja neljä ikäkautta yhdistettynä: kevättä vastaa ihmisen elämässä lapsuus ja ihmiskunnan historiassa aika ennen Nooaa, kesää nuoruus ja aika Nooasta Moosekseen, syksyä miehuusikä ja aika Mooseksesta Messiaaseen sekä talvea vanhuus ja aika Messiaasta maailmanloppuun.

Johannes näki näyssään neljä olentoa, jotka ovat täynnä välkehtiviä silmiä (Ilm 4:6). Hän näki myös neljä vankeudessa pidettyä tuhon enkeliä (Ilm 9:14,15). Neljä tuomiota: miekka, nälkä, pahat petoeläimet ja rutto (Hes 14:21). Maan neljällä kulmalla seisovat neljä enkeliä, jotka huolehtivat siitä, ettei maata hävitetä, ennen kuin he ovat painaneet sinetin Jumalan palvelijoiden otsaan (Ilm 7:3).

Neljä, jotka eivät sano: “Jo riittää”: tuonela, hedelmätön kohtu, maa, joka ei saa kylläänsä vedestä ja tuli, joka ei sano: “Jo riittää”. Neljä on, joita en käsitä: kotkan jäljet taivaalla, käärmeen jäljet kalliolla, laivan jäljet keskellä merta ja miehen jäljet nuoren naisen tykönä. Neljän alla maa ei kestä: orjan alla, kun hän kuninkaaksi pääsee, houkan, kun hän saa kyllälti leipää, hyljityn alla, kun hän miehen saa ja palvelijattaren, kun hän emäntänsä syrjäyttää. Neljä on maassa vähäisintä: muurahainen, tamaani, heinäsirkka ja sisilisko. Neljä komeasti kulkee: leijona, hevonen, kauris ja kuningas (Sanan 30:15,16,18, 19,21,23-31).

Luku neljä kuvaa luomakuntaa, maailmaa. Jumala päätti maailman aineellisen luomisen neljäntenä päivänä (1Moos 1:14-19). Paavali mainitsee sanan “luomakunta” neljä kertaa peräkkäin (Room 8:19-22). Vertauksessa kylväjästä, ihmiskunnalle kylvetty evankeliumi tippui neljään eri paikkaan: tien viereen, kallioperälle, orjantappuroihin ja hyvään maahan (Matt 13:3-8). Lihallisessa maailmassa on neljänlaista lihaa: ihmisen, karjan, lintujen ja kalojen (1Kor 15:39).

Numero 4 on mainittu Raamatussa 305 kertaa.

VIISI (5), hepr. חמשה (chamissa, mask.) ja חמש (chamesh, fem.), on ensimmäisen parillisen ja parittoman luvun summa (2+3).

Raamatussa se on usein jonkinlaisessa yhteydessä kymmeneen, ja siksi sitä luonnehditaan keskeneräisen, epätäydellisen ja riittämättömyyden symbooliksi. Viiden yhteydessä korostetaan epätäydellisyyttä, vajavuutta, heikkoutta ja mitättömyyttä (Jes 30:17; 2Kun 7:13; 1Sam 21:3; 1Kor 14:19; Matt 14:17s).

Luku esiintyy etenkin ilmestysmajan esikartanossa (2Moos 26:3,26,37; 27:1,18), samoin kuin Salomonkin temppelissä (1Kun 7:3,49; 2Aik 6:13). Viimeksi mainitun päärakennuksessa hallitsee luku kymmenen, kylkirakennuksessa taas luku viisi (1Kun 6).

Messiaaseen lyötiin ristillä viisi haavaa. Messiaan viisi salaisuutta: ihmiseksitulonsa (inkarnaatio), kärsimyksensä (passio), ylösnousemuksensa, taivaaseenastumisensa ja toinen tulemisensa. Messiaalta uskova oppii viisi oikean elämäntavan ohjenuoraa: ikävän Jumalan puoleen, uskon, toivon, nöyryyden ja rakkauden.

Kymmenestä neitsyestä viisi oli viisasta ja viisi tyhmää (Matt 25:1-13). Israelin historiassa viidenlaisia johtajia: patriarkat, tuomarit, kuninkaat, profeetat ja papit. Daavidin aseistukseen Goljatia vastaan lähtiessä kuului lingon lisäksi viisi sileätä kiveä. 5000 miestä Jeshua ruokki viidellä leivällä ja kahdella kalalla (Joh 6:1-10). Viisi talenttia saanut hoiti tehtävänsä kiitettävimmin (Matt 25:14-30).

Numeroa viisi juutalaiset pitävät armon numerona. Aakkosissa sitä vastaa kirjain ה he. Kirjain on myös Jumalan nimessä ja siksi se on pyhä. Samasta sanajuuresta חמש (chamesh) viisi on muodostettu sana תחמשת (tachmoshet) sotilaan taisteluvarustus. Armo on uskovan paras taisteluvarustus. Jumalan armon taisteluvarustuksiin kilpistyvät kaikki pahan hyökkäykset.

Nooa mainitaan Raamatussa viidennen kerran kohdassa 1Moos 6:8:ssa: “Mutta Nooa sai armon Herran silmien edessä”. Ruut mainitaan viidennen kerran kohdassa Ruut 2:2:ssa: “Ja mooabilainen Ruut sanoi Noomille: ‘Anna minun mennä pellolle poimimaan tähkiä jonkun jäljessä, jonka silmien edessä saan armon’. Noomi vastasi hänelle: ‘Mene tyttäreni!'” Daavidin nimi mainitaan viidennen kerran kohdassa 1Sam 16:22:ssa “Ja Saul lähetti sanan Iisaille ja käski sanoa: ‘Anna Daavidin jäädä minua palvelemaan, sillä hän on saanut armon minun silmieni edessä’.”

Viisi esiintyy usein Joosefin historiassa (1Moos 43:34; 45:2,24). Toora (Mooseksen kirjat) käsittävät viisi kirjaa ja Psalmit jaetaan viiteen osaan. Heprealaiset lukevat viitenä suurena juhlana viittä pyhää kirjaa, ns. Megillot-kirjoja (Laulujen Laulu eli Korkea Veisu, Ruutin kirja, Valitusvirret, Saarnaaja ja Esterin kirja), jotka sisältyvät samaan kirjakääröön.

Pyhä voiteluöljy sisälsi 5 eri ainetta: mirhaa, kanelia, kalmotuokoa, kassiaa ja öljypuun öljyä (2Moos 30:23-25).

Luku 5 esiintyy Raamatussa 318 kertaa.

KUUSI (6), hepr. ששה (shesha, mask.), שש (shesh, fem.) on luomisen luku. Maskuliini muodossa luku ששה kuusi on lukuarvoltaan 605, kuten myös sana אדם ihminen. Ihminen luotiin kuudentena päivänä (1Moos 1:26 ss). Kuusi päivää viikossa hänen on tehtävä työtä (1Moos 3. luku; 2Moos 20:9; 5Moos 5:13).

Kuusi-luvulla ei näytä olevan suurta merkitystä puhuttaessa pyhäköstä ja jumalanpalveluksesta, ja sitä mainitaan harvoin hyvässä mielessä.

Juutalaisuuden mukaan kuusi on synnin, epätäydellisyyden ja heikkouden luku, lyhyesti  sanottuna ihmisen lukusymboli, vastakohta seitsemälle joka on jumaluuden ja täydellisyyden luku.

Serafeilla on kuusi siipeä, kahdella peittävät kasvonsa, kahdella verhoavat ruumiinsa ja kahdella lentävät (Jes 6:2). Jumala loi maailman kuutena päivänä. Maata viljeltiin kuusi vuotta ja seitsemäntenä maa lepäsi. Orja palveli kuusi vuotta, minkä jälkeen hänet vapautettiin (5Moos 15:12). Israelilaisten ryhtyessä valloittamaan Jerikoa sotilaat kiersivät sen kuutena päivänä ja muurit kukistuivat seitsemäntenä (Joos 6). Jeshuan muuttaessa veden viiniksi kuusi kivistä vesiastiaa täytettiin vedellä (Joh 2:6). Kuusi laupeudentyötä, joiden tekemisen tai tekemättä jättämisen Jeshua esitti vertauksessaan viimeisestä tuomiosta: nälkäisten ruokkiminen, janoisten juottaminen, kodittomien ottaminen luokseen, alastomien vaatettaminen sekä käyminen sairaiden ja vankien luona (Matt 25:31-46).

Luku kuusi kuvaa ihmistä, syntiä, saatanan vaikutusta, suhteen puuttumista Jumalaan. Raamatussa kuusi esiintyy kolmesti ihmisen Jumalaa vastaan kohdistaman kapinan tunnuskuvana. Tämä ilmenee Goljatissa (1Sam 17:4), Nebukadnessarin Duuran lakeudelle pystyttämässä kuvapatsaassa (Dan 3:1) ja pedossa (Ilm 13:18). Kolmesti toistettu kuusi-luku merkitsee viimeksi mainitussa tapauksessa kiihkeää, mutta voimatonta jumalallisen täydellisyyden ja voiman tavoittelua. Saatanallisen kolminaisuuden (saatana, paavi ja väärä profeetta) halu vallata Jumalan paikka on tuomittu epäonnistumaan. Saatanan pyrkimys tehdä itsensä Jumalaksi, valhemessiaan (paavin) yritys jäljitellä Messiasta ja väärän profeetan ponnistukset päästä Pyhän Hengen asemaan joutuvat lopuksi peruuttamattomasti häpeään. Luku 666 kuvaa samalla ihmisen kehityksen huippua tämän kapinoidessa Jumalaa vastaan saatanan kanssa liittoutuneena. Jumalan vieroksumisen ja ihmisjumaloinnin huippukohta ruumiillistuu valhemessiaan persoonassa ja teoissa.

Israelia pilkanneella jättiläisellä oli kummassakin kädessä kuusi sormea ja molemmissa jaloissa kuusi varvasta (2Sm 21:20). Kuutta asiaa Herra vihaa, seitsemää Hän ei edessään siedä: ylpeitä silmiä, petollista kieltä, viattoman veren tahrimia käsiä, sydäntä, joka punoo iIkeitä juonia, jalkoja, jotka rientävät rikoksen tielle, väärää todistajaa ja vilpin puhujaa sekä seitsemäs, joka on erityisen paha: ihmistä, joka yllyttää veljen veljeä vastaan (Sananl 6:16-19). Kuudes käsky on “älä murhaa” (KR33: “älä tapa”; 2Moos 20:13). Kuudesta ahdingosta Jumala ihmisen auttaa (Job 5:19).

Kuusi maailmankautta: Aadamista Hanokiin 0-1000, Hanokista Aabrahamiin 1000-2000, Aabrahamista Daavidiin 2000-3000, Daavidista Jeshuaan Messiaaseen 3000-4000, Jeshuasta valhemessiaaseen 4000-5000, valhemessiaasta Jeshuan paluuseen 5000-6000 (vuosiluvut ihmisen luomisesta).

Luku 6 esiintyy Raamatussa 199 kertaa.

SEITSEMÄN (7), hepr. שבעה (sheva’a, mask.), שבע (sheva’, fem.). Täydellisyyden luku. Jumalan tunnusluvun kolme ja luomisen ja maailman luvun neljä yhdistelmä määrittelee luvun seitsemän Toorassa, profeetoissa ja UT:ssa.

Myös Ilmestyskirja jakaa seitsemän kolmeen ja neljään: seitsemän lähetyskirjettä (luvut 2,3), seitsemän sinettiä (5:1-9; 6:1-17; 8:1), seitsemän pasuunaa (8:2-9:21; 11:15-19) ja seitsemän vihan malja  (15:1-16:21). Näitten seitsenlukujen jakaminen kolmeen ja neljään voidaan helposti havaita. Kolme ensimmäistä kirjettä ovat lopultaan erilaisia kuin neljä seuraavaa. Sineteistä neljä ensimmäistä muodostavat oman ryhmänsä. Neljä ensimmäistä pasuunaa eroavat selvästi kolmesta myöhemmästä, kun taas vihan maljojen suhde on vastakkainen.

Jumalan ja luomakunnan tunnusluvut kolme ja neljä, kuvaavat yhdessä Jumalan sitoutumista maailmaan, עמנואל Immanuel Jumala meidän kanssamme -totuutta, tosi jumalayhteyden olemusta ja päämäärää. Raamattu esittää Jumalan yhteyden luomakuntaan ennen kaikkea pyhän ja korkean Jumalan liittona kansansa kanssa, pyhyyden ja pyhityksen liittona (2Moos 19:5s.). Siksi seitsenluku on paitsi jumalayhteyden myös kaiken täydellisen ja pyhän tai pyhyyttä sekä täydellisyyttä edistävän tunnuskuva. Jo Jumalan Nooan kanssa tekemässä liitossa näemme etualalla luvun seitsemän (1Moos 7:2-4,10; 8:10).

Asian vahvistaa myös etymologia. Verbi שבע (shava’) vannoa, on yhteydessä sanaan שבע (sheva’) seitsemän ja se merkitsee siis toimia seitsenluvun mukaisesti. Preposition ל- (le- ) varten, -lle  kanssa se merkitsee henkilöä, johon valassa sitoudutaan. Substantiivi שבועה (sh’vua’) tarkoittaa valaa joka vahvistaa liiton (1Moos 24:8; 2Sam 21:7; Neh 6:18). Valan vannominen eli seitsenluvun mukaisesti toimimisen ja liiton solmimisen välinen yhteys ilmenee mm. kohdista 1Moos 21:31,32; 26:28; 5Moos 4:31 ja 8:18. Jumalan ja Israelin välisen liiton kahta merkkiä, sapattia ja ympärileikkausta, leimaa molempia seitsenluku. Seitsemän päivän kuluttua poikalapsi oli kypsä otettavaksi liittoon, kahdeksantena päivänä hänet ympärileikattiin (1Moos 17:10-12; 21:4; 3Moos 12:3). Sapatti, levon päivä, määrättiin seitsemänneksi päiväksi (2Moos 31:12-17).

Seitsenluku leimasi kaikkea israelilaisten elämää. Niin oli ajan ja juhlien laita. Jumala loi maailman kuudessa päivässä ja lepäsi seitsemäntenä, seitsemäs päivä on lepopäivä, sapatti jolloin Hän päätti luomistyönsä (1Moos 2:1s.). Joka seitsemäs vuosi on sapattivuosi. Samoin joka seitsemäs vuosi oli julistettava velat anteeksiannetuiksi (5Moos 15) ja seitsemän kertaa seitsemän vuoden jälkeen seurasi riemuvuosi. Pääsiäinen ja lehtimajanjuhla kestävät seitsemän päivää. Helluntai on Pääsiäisestä seitsemän viikon kuluttua eli niiden välillä oli seitsemän kertaa seitsemän täyttä päivää (3Moos 23:15). Kahden riemuvuoden välillä on sama määrä vuosia (3Moos 25:8,10). Seitsemäntenä kuukautena vietettiin pasuunansoitonjuhlaa, suurta sovituspäivää sekä seitsenpäiväistä lehtimajanjuhlaa (3Moos 23:34-36). Seitsenhaarainen lamppu valaisi pyhäkköä (2Moos 25:31ss.), verta pirskotettiin seitsemän kertaa (3Moos 4:6; 14:7), uudenkuun ensimmäisenä päivänä uhrattiin seitsemän karitsaa (4Moos 28:11), samoin helluntaina (3Moos 23:18).

Poikalapsen synnyttäneen tuli puhdistautua seitsemän päivää, ja tytön synnyttäjän kaksi kertaa seitsemän (3Moos 12). Mooseksen lain mukaan piti kuolleesta saastuneen puhdistautua kolmantena ja seitsemäntenä päivänä (4Moos 19:11s.).

Myös maallisissa asioissa huomataan seitsenluvun tunnusmerkki. Tällöin se kuvasi paitsi pyhyyttä ja Jumalan liittoa myös täydellistä ja valmista. TaNaKh’ssa luku seitsemän esiintyy 255 kertaa, lisäksi sana seitsemäs 108 kertaa, sana kuusi seitsemästi ja sana seitsenhaarainen yhdeksän kertaa.

Kainin surmaajalle oli kostettava “seitsenkertaisesti” (vrt. Metusaelin pojan Lemekin kohdalla: hänen puolestaan piti kostaa seitsemänkymmentä seitsemän kertaa, 1Moos 4:15,24).

Nooan oli vietävä arkkiin kaikkia puhtaita eläimiä ja taivaan lintuja seitsemän paria kutakin. Epäpuhtaita eläimiä pelastettiin yksi pari kutakin. Ennen vedenpaisumusta Nooa perheineen oli arkissa seitsemän päivää. Vedenpaisumuksen jälkeen Jumala asetti taivaalle liiton merkiksi sateenkaaren jossa on seitsemän väriä (1Moos 9:12-17).

Aabraham todisti oikeutensa kaivamaansa kaivoon lahjoittamalla Abimelekille seitsemän nuorta lammasta. Paikka, johon kertomus sijoittuu, sai nimen Beerseba (= valakaivo, seitsenkaivo) merkitsi heidän siellä toisilleen vannomasta valasta (1Moos 21:25-31).

Jaakob palveli seitsemän vuotta sekä Leean että Raakelin tähden (1Moos 29:18,30) ja hän polvistui ja kumarsi seitsemän kertaa kohdatessaan veljensä Eesaun (1Moos 33:3).

Bileam rakennutti seitsemän alttaria ja hankki niille polttouhriksi seitsemän sonnia ja seitsemän pässiä (4Moos 23:1).

Israelilaisten ryhtyessä valloittamaan Jerikoa seitsemän pappia kiersivät sen kuutena päivänä liitonarkin edellä ja puhalsivat seitsemään oinaansarviseen pasunaan. Seitsemäntenä päivänä he kulkivat kaupungin ympäri seitsemän kertaa puhaltaen pasuunoihin minkä jälkeen kaupungin muuri kukistui (Joos 6).

Simsonin häät kestivät seitsemän päivää. Koittaessaan salata voimiensa salaisuuden Delilalta hän sepitti vääräksi osoittautuneen tarinan, että hän menettää voimansa, kun hänet sidotaan seitsemällä tuoreella jänteellä (Tuom 16:7). Samoin kävi toisella kerralla, kun hän selitti. “Jos kudot minun pääni seitsemän palmikkoa kankaan loimiin” (Tuom 16:13). Viimein hän paljasti, että hänen voimansa ovat hänen hiuksiensa seitsemässä palmikossa (Tuom 16:16-19).

Syntiuhria toimittava pappi kastoi sormensa uhrieläimen vereen ja pirskotti sitä Herran edessä seitsemän kertaa. Salomon Temppelin rakennustyö kesti seitsemän vuotta. Ilmestysmajassa ja myöhemmin Jerusalemin Temppelissä oli seitsenhaarainen lampunjalka eli מנורה Menora (2Moos 25:31-39). Menoran kynttilöistä oli tärkein keskimmäinen, jonka heprealainen nimi שכינה Shekináh merkitsee Jumalan läsnäoloa. Profeetta Sakarjan mukaan lampunjalan seitsemän valoa tarkoittivat kaikkea maata tarkkaavia Herran silmiä (Sak 4:1-49).

Profeetta Elia rukoili sadetta seitsemän kertaa, minkä jälkeen se tuli (1Kun 18:41-46). Kun profeetta Elisa herätti henkiin sunemilaisen naisen pojan, niin poika aivasti seitsemän kertaa ja avasi sitten silmänsä (2Kun 4:35).

Spitaaliin sairastuneen syyrialaisen sotapäällikkö Naemanin oli peseydyttävä seitsemän kertaa Jordanissa päästäkseen sairaudestaan (2Kun 5:1-19).

Profeetta Jesajan ennustamana pelastuksen aikana “kuun valo on oleva kuin auringon valo ja auringon valo on oleva seitsenkertainen, kuin seitsemän päivän valo yhdellä kertaa” (Jes 30:26).

“Sillä seitsemästi vanhurskas lankeaa ja nousee jälleen, mutta jumalattomat suistuvat onnettomuuteen” (Sanal 24:16).

Jobilla oli seitsemän poikaa ja kolme tytärtä. Jobia saapui lohduttamaa kolme ystävää, jotka viipyivät hänen luonaan seitsemän päivää ja seitsemän yötä (Job 2:13).

“Isä meidän, joka olet taivaissa!”-rukouksessa on seitsemän rukousta:

1. Pyhitetty olkoon Sinun nimesi;
2. tulkoon Sinun Valtakuntasi;
3. tapahtukoon Sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa;

4. anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme;

5. ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme;

6. äläkä saata meitä kiusaukseen;
7. vaan päästä meidät pahasta, [sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen] (Matt 6:9-13).

Seitsemän lausetta ristillä:

1. “Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät” (Luuk 23:34),

2. “Vaimo, katso, poikasi!” “Katso, äitisi!” (Joh 19:26,27),

3. “Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa” (Luuk 23:43),

4. “Eeli, Eeli, lama sabaktani?” (Matt 27:46; Mark 15:34).
5. “Minun on jano” (Joh 19:28),
6. “Se on täytetty” (Joh 19:30) ja
7. “Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni” (Luuk 23:46).

“Viisaus on talonsa rakentanut, veistänyt seitsemän pylvästänsä” (Sananl 9:1):

1. viisaus,
2. urhollisuus, rohkeus,
3. itsehillintä, maltillisuus,
4. oikeudenmukaisuus, oikeamielisyys,
5. usko,
6. toivo ja
7. rakkaus (1Kor 13:13; vrt. Kol 1:4-6).

Uskovan seitsemän tuntomerkkiä:

1. sydämellinen armahtavaisuus,
2. ystävällisyys,
3. nöyryys,
4. sävyisyys, lempeys,
5. pitkämielisyys, kärsivällisyys,
6. toinen toisensa kärsiminen, tuleminen toimeen toinen toisensa kanssa ja

7. antaminen anteeksi toinen toiselleen ja “kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi” (Kol 3:12-14).

Seitsemän vastaparia ovat:

1. viisaus ja ymmärtämättömyys,
2. ymmärrys ja tyhmyys,
3. taito ja taitamattomuus,
4. voima ja pelko,
5. tieto ja tietämättömyys,
6. Herran pelko ja ylpeys ja
7. hurskaus ja kovuus (Jes 11:2-5).

Pietaria Jeshua neuvoi antamaan häntä vastaan rikkoneelle lähimmäiselle anteeksi “ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän” (70 x 7; Matt 18:22).

Jeshua ajoi Magdalan Mirjamista (Maria Magdaleena) seitsemän pahaa henkeä eli riivaajaa (Mark 16:9; Luuk 8:2). Ihmisestä lähtenyt saastainen henki palatessaan takaisin, ottaa mukaansa “seitsemän vielä pahempaa henkeä ja niin sen ihmisen tila on lopussa pahempi kuin alussa (Matt 12:45; Luuk 11:26).

Jeshua ruokki 4000 miestä seitsemällä leivällä ja muutamalla kalalla ja tähteeksi jääneitä paloja kerättiin seitsemän korillista (Mark 8:6-9).

Alkuseurakunta valitsi seitsemän miestä “toimittamaan pöytäpalvelusta” (Apt 6:1-6).

Ilmestyskirjan seitsemän seurakuntaa ovat Efesos, Smyrna, Pergamon, Tyatira, Sardes, Filadelfia ja Laodikea (Ilm 1:11). Messiaan kädessä on seitsemän tähteä (Ilm 1:16,20; 3:1). Seitsemällä kultaisella lampunjalalla kuvataan näitä seurakuntia (Ilm 1:12,20; 2:1). Jumalan Valtaistuimen edessä on seitsemän tulisoihtua, jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä (Ilm 1:4; 4:5). Lisäksi merkkinä Jumalan seitsemästä hengestä, jotka on lähetetty kaikkialle maailmaan, olivat Karitsan seitsemän sarvea ja seitsemän silmää (Ilm 5:6). Karitsan oikeassa kädessä Johannes näki kirjakäärön, joka oli sinetöity seitsemällä sinetillä (5:1; luvut 6 ja 7). Seitsemännessä sinetissä seitsemän enkeliä joille annettiin seitsemän pasuunaa (8:2). Seitsemään pasunaan puhaltamista edeltää seitsemän taivaallista näkyä (Ilm 9), joihin liittyy myös seitsemän ukkosenjylinää (10:3). Seitsemää vitsausta toteuttamaan Jumala käyttää seitsemää enkeliä (Ilm 15; 17:1; 21:9). Vitsauksia nimitetään myös Jumalan vihan seitsemäksi maljaksi (Ilm 16). Ilmestyskirjassa numero 7 mainitaan 54 kertaa, esimerkiksi: 7 seurakuntaa, 7 tähteä, 7 sinettiä, 7 pasunaa, 7 vitsausta, 7 maljaa, 7 enkeliä.

Seitsemän yhteiskunnallista luokkaa Ilmestyskirjassa: kuninkaat, ylimykset, sotajoukkojen johtajat, rikkaat miehet, mahtavat miehet, muut vapaat ihmiset ja orjat (6:15). Suurella tulipunaisella lohikäärmeellä on seitsemän päätä ja kymmenen sarvea ja kruunu kaikissa seitsemässä päässä (Ilm 12:3). Merestä nousevalla pedolla on kymmenen sarvea ja seitsemän päätä ja kaikissa kymmenessä sarvessa kruunua ja jokaiseen päähän oli kirjoitettu herjaava nimi (13:1). “Ne seitsemän päätä ovat seitsemän vuorta, joiden päällä nainen istuu; ne ovat myös seitsemän kuningasta” (Ilm 17:9). Lohikäärmeen ja pedon seitsemän päätä kuvaavat täydellistä pahuutta (Ilm 12:3; 13:1).

Hääpäiviä oli seitsemän (1Moos 29:27s.), samoin surupäiviä (1Moos 50:10; vrt. 1Sam 31:13). Aabraham antoi Abimelekille seitsemän karitsaa (1Moos 21:28,30). Farao näki unta seitsemästä lehmästä ja seitsemästä tähkäpäästä (1Moos 41:1-7). Egyptissä oli seitsemän lihavaa ja seitsemän laihaa vuotta.

Raamatussa ilmenee myös tarkka seitsemän puolikas, kolme ja puoli (Ilm 11:9,11). Koska seitsenluku on täydellisen ja valmiin vertauskuva, puolet siitä eli kolme ja puoli on taas epätäydellisyyden sekä täyttymättömän tunnusmerkki. Tätä havainnollistaa valhemessiaan kukistuminen kolmen ja puolen vuoden kuluttua valtaan astumisestaan (Ilm 13:5; vrt. Dan 7:25; 12:7).

Seitsenluvun luonne säilyy myös monikerroissa. Kun uutta vuotta on kulunut 14 eli kaksi kertaa seitsemän päivää, alkaa Pääsiäinen (2Moos 12:6-8). Jokaisena lehtimajanjuhlan seitsemäntenä päivänä uhrattiin “neljätoista vuodenvanhaa, virheetöntä karitsaa” (4Moos 29:13,17,20,23,26,29,32). Matteuksen evankeliumissa Jeshuan sukuluettelo on järjestetty kolmeen osaan, joissa kussakin on 14 sukupolvea (Matt 1:17).

Seitsemän katumuspsalmia: 6, 32, 38, 51, 102, 130 ja 143 sekä seitsemän aakkosellista psalmia: 25, 34, 37, 111, 112, 119 ja 145.

Baabelin kuninkailla oli seitsemän neuvonantajaa (Esr 7:14; Est 1:14). Esterinkirjan kohtalokkaat tapahtumat sijoittuvat kuningas Kserkseen seitsemäntenä hallitusvuotenaan järjestämien seitsenpäiväisten pitojen viimeiseen päivään. Kuninkaalla oli palatsissaan seitsemän eunukkia ja lähimpinä neuvonantajinaan seitsemän persialaista ja meedialaista ruhtinasta. Kserkseen valittua Esterin kuningattareksi tämä sai itselleen seitsemän valikoitua palvelijatarta.

Luku 7 kuvaa hengellistä täydellisyyttä, pyhitystä ja puhdistusta. Luku 7 on Raamatun perusluku. Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä ja pyhitti sen (1Moos 2:1-3). Joka seitsemäs vuosi oli sapattivuosi (3Moos 25:1-4). Joka 7. vuosi tuli vapauttaa orjat ja antaa vapautus veloista (5Moos 15:1-15). Herran kunniaksi tuli viettää 7 erilaista vuosijuhlaa: pääsiäinen, happamattoman leivän juhla, ensihedelmän juhla, helluntai, pasunajuhla, suuri sovituspäivä ja lehtimajan juhla (3Moos 23:1-44).

Nooan nimi mainitaan Raamatussa 7. kerran, kun hänen sanotaan olevan hurskas ja nuhteeton (1Moos 6:9).

Luku 7 esiintyy Raamatussa 735 kertaa ja järjestysluku 7. esiintyy 119 kertaa.

KAHDEKSAN (8), hepr. שמונה (shmona, mask. ja fem). Uudistumisen ja uuden alkamisen luku ja se kuvaa ylösnuosemusta, uutta elämää, uutta alkua, järjestystä 1 (alku) + 7 (täydellisyys), 2 (liitto) + 6 (ihminen).

Kahdeksan on täyttymyksen, ylösnousemuksen ja Messiaan tulemisen luku. Se on tulevan ajan, uuden aikakauden ja tuonpuoleisuuden symboli, se yhdistetään myös viimeiseen tuomioon. Kahdeksas päivä aloittaa uuden viikon. Luku saa Raamatussa melkein tarkalleen saman käytön kuin luku yksi. Täydellisyyden lukua seitsemän seuraava kahdeksan kuvaa uutta alkua. Ilmaus “kahdeksantena päivänä” merkitsee usein uutta, erilaista aikakautta, kuin mitä oli entinen.

8 alkua 1. Mooseksen kirjassa:

1. Maailman (1:1-25),
2. ihmissuvun (1:26-2. luku),
3. synnin (3:8-24),
4. alkulupaus pelastuksesta (3:1-17),
5. perhe-elämän alku (4:1-15),
6. ihmisen tuottaman sivilisaation alku (4:16-9:29),
7. maailman kansakuntien alku (10. ja 11. luku) ja
8. Israelin kansan alku (12.-50. luvut).

Esimerkkejä tapahtumista ja ilmiöistä, joissa kahdeksalla on alkua tarkoittava leima, ovat:

1. ympärileikkaus jolloin juutalainen poika ympärileikataan 8-päivän ikäisenä ja hänelle annetaan nimi (1Moos 17:12; 21:4; 3Moos 12:3; Luuk 2:21),

2. karjan esikoisen luovuttaminen Herralle (2Moos 22:30),

3. pitalitautisen puhdistus (3Moos 14:10),
4. nasiirin puhdistautuminen (4Moos 6:9s.),
5. seitsenpäiväistäjuhlaa seuraava arki (1Kun 8:66),
6. ratkaiseva vaihe temppelin pyhittämisessä (2Aik 29:17).

7. Vedenpaisumuksessa pelastui 8 ihmistä (1Piet 3:20-22)  ja

8. Messias nousi kuolleista heti sapatin jälkeen alkaen uuden ajan (Matt 28:1).

Sekä ilmestysmajaa (2Moos 26:25), että Hesekielin näkemää temppeliä koskevissa kuvauksissa esiintyy luku  kahdeksan (Hes 40:9,31,41).

Kuningas Daavid oli Iisain kahdeksas poika.

Sadonkorjuun alussa Herralle tuotiin viljan uutislyhde uuden viikon alkavana sapatinjälkeisenä eli kahdeksantena päivänä. Viljankorjuun päättymisen kiitosjuhlaa vietettiin tätä seuraavan kahdeksannnen viikon alussa ja juhla kesti seitsemän päivää, jonka jälkeen kahdeksantena pidettiin “pyhä kokous”.

Psalmeja säestettiin kahdeksankielisillä soittimilla (Ps 6:1).

Kahdeksan on Jumalan nimen יהוה JHWH ja ישוע Jeshua nimen luku:
  Nimen JHWH lukuarvo on 26. Numeroiden 2 + 6 summa on 8.
  Nimen JESHUA lukuarvo on 386. Numeroiden 3 + 8 + 6 summa on 17 ja numeroiden 1 + 7 summa on 8.

Nooan, Seemin ja Jaafetin nimien yhteinen lukuarvo on (58 + 340 + 490) 888, joka on 8 x 111. Haam puuttuu, koska hän joutui kirouksen alle.

Danielin, Hananjan, Miikaelin ja Asarjan nimien yhteinen lukuarvo on (95 + 120 + 381 + 292) 888, joka on 8 x 3 x 37.

Ilmestyskirjan sanastossa on 888 sanaa.

Jeshuan kreikankielisen nimen IESOUS (10 + 8 + 200 + 70 + 400 + 200) lukuarvo kreikan aakkosten lukuarvojen mukaan on 888, joka on 8 x 3 x 37.

YHDEKSÄN (9), hepr. תשעה (tesha’a, mask.) ja תשע (tesha, fem.). Totuuden ja enkelten luku. Viimeinen perusluvuista.

Luku 9 kuvaa Jumalan lopullisuutta ja hengen hedelmää. 3 x 3 (Jumalan täydellisyys). Yhdeksän osainen Hengen hedelmä: “Hengen hedelmä on

1. rakkaus,
2. ilo,
3. rauha,
4. pitkämielisyys,
5. ystävällisyys,
6. hyvyys,
7. uskollisuus,
8. sävyisyys,
9. itsensähillitseminen”
   (Gal 5:22).

Jeshua antoi ristillä henkensä yhdeksännellä hetkellä ja Hänen lunastustyönsä tuli päätökseen (Matt 27:46-50; Mark 15:34). Myös tässä se on täydellistymisen luku. Jeshua sanoi silloin: “Se on täytetty” (Joh 19:30).

Kymmenestä parannetusta pitaalisesta yhdeksän ei palannut kiittämään Jeshuaa (Luuk 17:11-19).

Jerusalemissa Daavidille syntyi yhdeksän poikaa (1Aik 3:1-8).

Totuutta merkitsevän heprean sanan אמת kirjainten lukuarvo on yhdeksän pienten numeroiden mukaan (1 + 4 + 4). Yhdeksän on jumalallisen kolmen neliö: se saadaan kun kolme kerrotaan itsellään. Koska kolme on täydellisyyden luku, niin sama ominaisuus on myös sen neliöllä. Se edustaa loppuun saattamista, täyttymystä ja täydellistymistä.

Israelin kymmenen heimoa joutui vankeuteen Assyrian kuninkaan Hoosean yhdeksäntenä hallitusvuotena (2Kun 17:6). Baabelin kuningas Nebukadnessar leiriytyi Jerusalemin ympärille kuningas Sidkian yhdeksäntenä hallitusvuotena. Piiritys jatkui kaksi vuotta, kunnes kaupunki valloitettiin neljännen, eli Av-kuun yhdeksäntenä päivänä (2Kun 25:1-49; Jer 39:1; 52:4). Roomalaiset tuhosivat vuonna 70jKr Jerusalemin ja Temppelin myöskin Av-kuun yhdeksäntenä päivänä.

Yhdeksän autuutta (Matt 5:3-12):

1. Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta (Luuk 6:20: Autuaita olette te, köyhät, sillä teidän on Jumalan valtakunta).

2. Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen (Luuk 2:21: Autuaita te, jotka nyt itkette, sillä te saatte nauraa!).

3. Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä.
4. Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan (Luuk 6:21: Autuaita te, jotka nyt isoatte, sillä teidät ravitaan!).

5. Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden.
6. Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.

7. Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman.

8. Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta.

9. Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä (Luuk 6:22,23: Autuaita olette te, kun ihmiset vihaavat teitä ja erottavat teidät yhteydestään ja herjaavat teitä ja pyyhkivät pois teidän nimenne ikään kuin jonkin pahan – Ihmisen Pojan tähden. Iloitkaa sinä päivänä, riemuun ratketkaa; sillä katso, teidän palkkanne on suuri taivaassa; sillä näin tekivät heidän isänsä profeetoille).

Armolahjoja on yhdeksän. “Niinpä saa Hengen kautta toinen (1) viisauden sanat, toinen (2) tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta; toinen saa (3) uskon samassa Hengessä, toinen taas (4) terveeksi tekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä; toinen lahjan (5) tehdä voimallisia tekoja; toinen (6) profetoimisen lahjan, toinen lahjan (7) arvostella henkiä; toinen (8) eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan (9) selittää kieliä” (1Kor 12:8-10).

Sana ‘veri’ mainitaan Raamatussa 99 kertaa.

Luku 9 esiintyy Raamatussa 49 kertaa.

KYMMENEN (10), hepr. עשרה (a’sara, mask.) ja עשר (eser, fem.), johtuu verbistä עשר (asar), ottaa kymmenykset. Täydellistymisen luku.

Kymmenen ei ole enää laskuopillinen perusluku, vaan se päättää peruslukujen sarjan ja yhdistää ne kokonaisuudeksi. Se muodostuu numerojärjestelmän merkeistä yksi (l) ja nolla (0), joista kumpikaan ei ole varsinainen luku.Koko lukujärjestelmässä on kymmeniä rajattomasti. Kymmenluku kuvaa luontevasti kaikkia sarjoja ja suljettuja yhteenliittymiä, joitten jäseniä yhdistää sama päämäärä. Luku luonnehtii täyteyttä, siksi se on yleensä kaiken valmiin, täysimittaisen jalukuisen sekä yhtenäisen vertauskuva.

Kymmenluku on Raamatussa tavallinen. Sillä on huomattava osuus sekä Israelin uskonnossa että kansan arkielämässä.

Luku kymmenen on Jumalan luvun (4, nelikirjaiminen יהוה JHWH) ja ihmisen luvun (6) summa Luku 6, ששה kuusi ja אדם ihminen (huomioiden ם -sofit) ovat kumpikin gematriassa lukuarvoltaan 605.

Jumalan 10 nimeä:
אהיה EHJEE,
יה JAH,
יהו JHW,
אל EL,
אלהים גבור ELOHIM GIBOR,
יהוה JHWH ,
יהוה צבאות JHWH SEBAOT,
אלהים צבאות ELOHIM SEBAOT,
שדי SHADAI,
אדני מלך ADONAI MELEKH

Hepreankielen kymmenes kirjainmerkki י jod on sekä יהוה JHWH, että ישוע Jeshua -nimen alkukirjain.

Luku 10 kuvaa lakia, vastuuta.  1Moos 1. luvussa sanat “Jumala sanoi” esiintyy 10 kertaa. Jumalan lain runkona on kymmenen käskyä (2Moos 20:1-17; 34:28), “kymmenen (käsky)sanaa” (5Moos 4:13; 10:4). Aivan kuten kymmenluku sisältää itsessään kaikki luvut ja edustaa niitä, samoin JHWH:n kymmenen käskyäkin on koko lain yhdistelmä, (vrt. Matt 22:40) ja jako 4 + 6 näkyy myös niissä. Neljä ensimmäistä puhuu ihmisen suhteesta Jumalaan, loput kuusi suhteesta lähimmäiseen. Daavid toteaa, että JHWH:n laki on täydellinen (Ps 19:8). Kymmenkertainen on täysimittaista, perusteellista (1Moos 31:7; 4Moos 14:22; Job 19:3; Neh 4:12).

Lain lukuna kymmenen ilmenee säädöksessä kymmenysten maksamisesta kaikista tuloista. Jo Abram antoi Melkisedekille, Saalemin kuninkaalle kymmenykset kaikesta (1Moos 14:20). Mooseksen laki säätää, että Jumalalle, so. Hänen edustajilleen, papeille ja kuninkaille, on maksettava kymmenykset (1Moos 14:20; 28:22; 4Moos 18:21,26; 3Moos 27:30-33.). Kun omaisuus jaettiin kymmeneen osaan ja annettiin yksi osa Herralle, siten toisaalta tunnustettiin, että omaisuus oli todellisuudessa Hänen antamaansa, Hänelle kuuluvaa (1Moos 28:22) ja sitä oli Hänen tahtonsa ja etunsa mukaan hoidettava. Toisaalta sen kautta muut yhdeksän osaa vihittiin ja asetettiin Jumalan suojelukseen.  Kymmenykset tuloista kuuluvat Jumalalle (Mal 3:10).

Kymmenluku leimasi myös ilmestysmajan ja temppelin mittoja (2Moos 26:1,16; 27:12). Jerusalemin Temppelin kerubit olivat kymmenen kyynärän korkuisia (1Kun 6:2,23-26). Myös Hesekielin näkemässä pyhäkössä kymmenluku oli yleinen (esim. Hes 40:11; 41:2; 42:4), samoin sen monikerrat (40:21,29,33,49; 41:2,4,10). Myös muualla Hesekielin kirjassa tapaamme kymmenluvun ja sen yhdistelmiä (4:10; 45:1,5,14; 48:9,18). Mooses asetti koko Israelille tuhannen, sadan, viidenkymmenen ja kymmenen päämiehiä (2Moos 18:21,25; 5Moos 1:15). Jokaisesta heimosta otettiin yhteiseen sotajoukkoon tuhannen, sadan ja kymmenen miehen osastoja (Tuom 20:10). Tuomarin tehtäviä hoiti kymmenen vanhinta (Ruut 4:2) ja 3Moos 26:26:n mukaan saattoi kymmenen vaimoa paistaa yhdessä uunissa.

Kymmenluku toistuu myös yhteyksissä, joissa sitä ei erityisemmin mainita, mutta kuitenkin luku antaa esitykselle täydellisyyden ja kokonaisuuden vertauskuvallisen sisällyksen.

Kymmenen kantaisää edustaa kokonaista maailmanaikaa. Aadamista vedenpaisumukseen ja Nooassa tuli täyteen 10. sukupolvi (1Moos 5:3-29). Tästä Aabrahamiin asti on jälleen kymmenen sukupolvea (11:10ss.).

Ennen israelilaisia asui luvatussa maassa kymmenen kansaa (15:19-21).

Sodoman olisi riittänyt pelastamaan kymmenen vanhurskasta. Myöhäisjuutalaisuudessa hallitsi 1Moos 18:32:n perusteella periaate, että kymmenen samalla paikkakunnalla asuvaa juutalaista miestä muodosti seurakunnan, ja heillä tuli olla oma synagogansa. Pääsiäisateriaa oli nautittava vähintään kymmenen hengen ryhmissä.

Israelilaisten Egyptistä pääsyä edelsi kymmenen vitsausta, mutta Faaraon sydän paatui kymmenen kertaa (2Moos 7-12).

Danielin näyssä pedolla on kymmenen sarvea, jotka kuvaavat kymmenentä kuningasta. Tässä kymmenen kertoo pahuuden voimien totaalisuudesta (Dan 7:7,24). Myös Ilmestyskirjan lopunaikojen pedolla on seitsemän päätä ja kymmenen sarvea, jotka ovat kymmenen kuningasta (Ilm 12:3; 13:1; 17:3,7,12,16).

Smyrnan seurakunnan ennustettiin joutuvan ahdistukseen kymmeneksi päiväksi (Ilm 2:10).

Jeshua esitti vertauksen kymmenestä neitsyestä, joista viisi oli viisasta ja viisi tyhmää (Matt 25:1-13). Kymmenestä Jeshuan parantamasta pitaalisesta vain yksi palasi kiittämään (Luuk 17:11-19). Yhden talentin saaneelta, kelvottomaksi osoittautuneelta, otettiin sekin pois ja annettiin sille jolla taitavan asioimisen ansiosta oli kymmenen (Matt 25:13-30). Jeshua esitti vertauksen kymmenestä hopearahasta joista nainen kadotti yhden (Luuk 15:8-10).

Salomon kuoltua Jumala riisti hänen poikansa hallitusvallasta kymmenen Israelin heimoista (1Kun 11:31-36). Salomo muistuttaa, että “viisaus auttaa viisasta voimakkaammin kuin kymmenen vallanpitäjää, jotka ovat kaupungissa” (Saarn 7:19).

Kymmenen on myös katumuksen ja sovituksen luku. Mooseksen laissa säädetään suuri sovituspäivä (Jom Kippur): “seitsemännessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä, kurittakaa itseänne paastolla… sillä sinä päivänä toimitetaan teille sovitus” (3Moos 16:29,30; 23:27). Sovituksen kaiken kattavuutta korostaa se, että säädöksessä on kymmenen lisäksi toinenkin täydellisyyden luku, seitsemän. Suurta sovintopäivää edeltävänä kymmenen päivän aikana jokaisen on pyrittävä sovintoon myös maallisten riitapuoliensa kanssa.

Soittimista mainitaan kymmenkielinen harppu (Ps 33:2; 92:4; 144:9).

Luku kymmenen (10) esiintyy Raamatussa 242 kertaa ja järjestysluku kymmenes (10.) 79 kertaa.

YKSITOISTA (11). Hepr. אחד עשר (achad asar, mask), אחת עשרה (achat esre, fem.). Luku 11 kuvaa epäjärjestystä ja tuomiota. Se on lain ja vastuun (luku 10) rikkomista. Vanhan ajan kirkkoisille 11 oli synnin, kohtuuttomuuden ja irstauden luku, koska se ylitti yhdellä Jumalan käskyjen luvun ja synti merkitsi Jumalan lain “ylitsekäymistä”. Samoin on ajatellut oikeaoppinen juutalaisuus ja pitänyt huolen siitä, ettei missään Jumalasta käytetyssä nimityksessä ole yhtätoista kirjainta.

Synnin lukuna yhtätoista on sanottu “paholaisen tusinaksi”. Jäihän Jeshuan opetuslapsitusinastakin jäljelle vain yksitoista, kun pettäjä Juudas Iskariot jätti sen. Yhdelletoista opetuslapselle Jeshua näytti haavoitetut kätensä ja jalkansa (Luuk 24:39) ja heidän nähtensä nousi taivaaseen (Matt 28:16; Apt 1:9).

Yleinen sanonta, jota Jeshuakin käytti vertauksessaan työmiesten palkkaamisesta (Matt 20:6), on se, että jotain tapahtuu “yhdennellätoista hetkellä”. Siinä luku 11 merkitsee viimeistä mahdollisuutta.

Egyptiläiset kärsivät 10 vitsausta, minkä jälkeen 11. oli tuomio heidän hukkuessaan vesimassojen alle (2Moos 14:23-28).

11 päivän matkan jälkeen Israelin kansa joutui vaeltamaan 40 vuotta erämaassa (5Moos 1:2; 4Moos 13:25-14:31).

Joosef näki unen, jossa häntä kumarsivat aurinko ja kuu sekä 11 tähteä (1Moos 37:9).

Johannes näki 11 asiaa tuomion yhteydessä (Ilm 20:11-15):

1. suuren valkean valtaistuimen
2. sillä istuvaisen
3. kuolleet, suuret ja pienet seisomassa valtaistuimen edessä

4. kirjat avattiin
5. avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja
6. kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu

7. meri antoi kuolleet
8. Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleet
9. heidät tuomittiin kukin tekojensa mukaan
10. Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen
11. joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.
    
    

KAKSITOISTA (12). Hepr. שנים עשר (shnaim asar, mask), שתים עשרה (shtaim esre, fem.). Luku 12 on Jumalallisen hallinnon ja hallinnon täydellisyyden luku.

Se on seitsemän ohella ollut arvostetuin luku ammoisista ajoista, “ikuisen täydellisyyden luku”. Nämä kaksi täydellisyyden lukua ovat kytkeytyneet matemaattisestikin toisiinsa, sillä ne saadaan samoilla luvuilla: 3 + 4 = 7 ja 3 x 4 = 12. Kaksitoista on jaollinen kymmenjärjestelmän tärkeillä luvuilla kaksi, kolme, neljä ja kuusi ja se on kuudes jaollinen luku. Se on ensimmäinen “yltäkylläinen” luku, “ylitäydellinen”, kun sen jakajat lasketaan yhteen (2 + 3 + 4 + 6) saadaan sitä suurempi luku eli 15.

Jumalan ennustukseen, että Aabrahamille oli syntyvä poika, liittyi lupaus, että hänestä tulee 12 ruhtinaan isä (1Moos 17:20). Aabrahamin pojan Iisakin pojalla Jaakobilla oli 12 poikaa joista muodostui Israelin 12 sukukuntaa.

Raamatun näkökulmasta katsoen kahdentoista osatekijät ovat kolme ja neljä. Vrt. 4Moos 2: Israel jaettiin neljään kolmen osaston ryhmään. Kansan tunnusluku on neljä, ja jumalallisella kolmiluvulla kerrottuna se esittää Jumalan kansaa, Israelia. Erämaavaelluksen aikana kahdentoista heimon neliömäinen leiri ympäröi Herran pyhäkköä; Hän asui Israelin, oman teokraattisen kansansa keskellä (2Moos 25:8). Kun Mooses laintaulut saatuaan rakensi alttarin, hän pystytti sen luo 12 kivipatsasta Israelin 12 heimon mukaan (2Moos 24:4). Alttarin vihkiäisissä Israelin päämiesten uhreja luonnehti kaksitoista tai sen monikerrat (4Moos 7:87s.), samoin Baabelista palanneiden pakkosiirtolaisten uhreja (Esra 8:35). Ilmestysmajaan käytettiin lautoja neljä kertaa kaksitoista (2Moos 26:15s.), ja siinä oli pylväitä viisi kertaa kaksitoista (2Moos 27:10-16).

Leeviläiskaupunkeja oli neljä kertaa kaksitoista (4Moos 35:7). Pappien osastoja oli kaksi kertaa kaksitoista (1Aik 24:7 ss.). Jumalanpalveluselämän vakiintuessa papisto jakaantui 24 (2 x 12) palveluryhmään. Ylimmäisen papin rintakilpeen oli kiinnitetty neljään kolmen kiven riviin kaksitoista jalokiveä, joihin oli kaiverrettu Israelin kahdentoista heimon nimet (2Moos 28:16-21). Salomon Temppelin vaskimerta kannatti kaksitoista raavasta, jotka kuvasivat Israelin kansaa, ja ne oli ryhmitetty, kuten heimot leirissä, aina kolme kutakin ilmansuuntaa kohti (1Kun 7:25). Temppelissä oli 12 näkyleipää (3Moos 24:5,6). Erämaavaelluksen aikana israelilaiset leiriytyivät Elimissä, jossa oli 12 vesilähdettä ja 70 taatelipalmua (2Moos 15:27). Myös 70 on täydellinen luku. Kaananin maahan lähetettiin 12 vakoojaa.

Kun kansa ylitti Luvattuun maahan tullessaan Jordanin, pystytti Joosua kansan johtajana jokeen 12 muistokiveä, jotka 12 miestä (yksi kustakin heimosta) olivat hakeneet keskeltä joen uomaa (Joos 4:1-9). Myös profeetta Elia, tuhottuaan Baalin profeetat, rakensi Herralle alttarin 12 kivestä ja vuodatti sen päälle kolme kertaa neljä ruukullista vettä (1Kun 18:31-34). Hesekielin näkemässä kaikkien kahdentoista heimon yhteisessä kaupungissa on kaksitoista Israelin sukukuntien mukaan nimettyä porttia, kolme kutakin ilmansuuntaa kohti, ja kaupungin nimi on “JHWH on täällä” (Hes 48:30-35).

UT:ssä luku 12 tulee ensi kerran esille, kun kerrotaan Jeshua oli 12 vuoden vanha, kun hän keskusteli pyhäkössä opettajien kanssa (Luuk 2:42-47). Jeshuan kuolleista herättämä synagogan esimiehen Jairuksen tytär oli 12-vuotias. Samassa yhteydessä kerrotaan Jeshuan parantamasta naisesta joka oli kärsinyt 12-vuotta verenvuodosta (Mark 5:22-43).

Jeshuan ruokittua 5000 miestä viidellä leivällä ja kahdella kalalla tähteitä kertyi 12 täyttä korillista (Matt 14:20).

Jeshuan kerrotaan ylösnousemuksensa jälkeen ennen taivaaseenastumistaan ilmestyneen omilleen 12 kertaa.

VT:ssa on neljä suurta profeettaa ja 12 pikkuprofeettaa. Apostoleita oli 12. Ilmestyskirjassa luku 12, joka mainitaan siinä 22 kertaa, on ennen muuta uuden maailman luku. Mainitaan 12 jalokiveä; nainen, jolla on 12 tähden kruunu (Ilm 12:1). Uuden Jerusalemin muurissa on 12 perustusta ja niissä 12 apostolin 12 nimeä ja 12 jalokiveä sekä 12 porttia 12:sta helmestä ja niissä 12 sukukunnan nimet ja kussakin niistä 12 enkeliä (Ilm 21:10-21).

Kaksi kertaa kaksitoista (12 sukukuntaa ja 12 apostolia) edustaa valtaistuimen edessä sekä VT:n että UT:n universaalista Jumalan kansaa (Ilm 4:4). Neliskulmaisen Uuden Jerusalemin pituus, leveys ja korkeus on 12000 vakomittaa, ja muurin paksuus on 144 (12 x 12) kyynärää.

Sinetillä merkittyjen luku on 12 x 12000 eli 144000 (Ilm 7:4-8) ja Ihmisen Pojan istuessa kirkkautensa valtaistuimella saavat hänen apostolinsa tuomita Israelin 12 sukukuntaa. Ilmestyskirjassa tuomiota (luku 11) seuraa täydellinen hallinto. Israelin kansa koostui 12 sukukunnasta. Jeshua sanoi: “…saatte tekin, jotka olette minua seuranneet, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa” (Matt 19:28).

Elämän puu antaa vuodessa kahdettoista hedelmät.

Jeshua sanoi Pilatukselle: “Sinulla ei olisi mitään valtaa minuun, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä” (Joh 19:11). Tämä lause sisältää kreikaksi ja jopa suomeksi 12 sanaa.

Luku 12 esiintyy Raamatussa 187 kertaa.

KOLMETOISTA (13). Hepr. שלשה עשר (shlosa asar, mask), שלש עשרה (shlosh esre, fem.). Luku 13 on 6. jaoton luku osoittaen ihmisen kapinaa ja syntiä. Jeshua tuli synniksi meidän edestämme (2Kor 5:21). Jeshuan viimeisellä aterialla oli läsnä 13 miestä (Jeshua ja 12 apostolia).

Jaakob ja hänen kaksitoista poikaansa (1 + 12).

Jerusalemin Temppelissä oli naisten esipihassa 13 almujen antopaikkaa ja 13 pöytää.

Gematriassa 13 on hyvä luku. Sana אהבה rakkaus (1 + 5 + 2 + 5) on lukuarvoltaan 13, samoin kuin אחד yksi (1 + 8 + 4), koska Jumala on rakkaus. 1Kor 13:13:een sisältyvät sanat: “usko, toivo, rakkaus”.

Ilmestyskirjan 13. luku puhuu pedosta.

13 ihmisen sisästä lähtevää syntiä:

1. pahat ajatukset,
2. haureudet,
3. varkaudet,
4. murhat,
5. aviorikokset,
6. ahneus,
7. häijyys,
8. petollisuus,
9. irstaus,
10. pahansuonti,
11. jumalanpilkka,
12. ylpeys ja
13. mielettömyys
    (Mark 5:21,22).

Pilatuksen teksti “Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas” tekstissä kreikankielisten “Jeesus Nasaretilainen” sanojen yhteinen lukuarvo on 2197 = 13 x 13 x 13.

Kanaanin ja hänen jälkeläistensä yhteinen lukuarvo on 3211 = 19 x 13 x 13 (1Moos 10:15-18). Joktanilla oli 13 poikaa, joiden nimien yhteinen lukuarvo on 2756 = 13 x 212. Joktanin nimen lukuarvo on 169 = 13 x 13 ja hän oli Seemin 13. jälkeläinen (1Moos 10:26-29). Näissä jakeissa sanojen yhteinen lukuarvo on 10647 = 13 x 13 x 64: Almodad = 85, Selef = 410, Hasarmavet = 744, Jerah = 218, Hadoram = 255, Uusal = 44, Dikla = 139, Oobal = 108, Abimael = 84, Saba = 303, Oofir = 287, Ravila = 59, Joobab = 20 = 2756 = 13 x 212.

Ismaelin ympärileikkaus 13 vuotiaana (1Moos 17:25).

Jumalan tulesta ja vitsauksista kuoli miehiä 250 + 14700 = 14950 = 13 x 1150 (4Moos 16:35-49).

20 Juudan kuninkaasta 7 oli uskollista ja 13 kääntyi pois Jumalasta.

2 Tessalonikalaiskirje puhuu Jumalan tuomiosta, luopumuksesta ja antikristuksesta. Tässä kirjeessä on kreikankielisessä tekstissä 819 = 7 x 9 x 13 sanaa.

1. luvussa 234 = 2 x 9 x 13 sanaa.
2. luvussa 312 = 4 x 6 x 13 sanaa, joista jakeiden 1-2 muodostamassa johdannossa 46 sanaa, jakeissa 3-12, jossa puhutaan antikristuksesta, on 169 = 13 x 13 sanaa. Viimeisessä kehoitusosassa, jakeissa 13 -17, on 97 sanaa. 2 Tess 2:8 -jakeessa on kirjaimia 177 = 9 x 13 ja 2 Tess 2:9,10 jakeissa 169 = 13 x 13 kirjainta.

3. luvussa 273 = 3 x 7 x 13 sanaa, joista vokaalilla alkavia sanoja on 126 = 3 x 6 x 7 ja konsonantilla alkavia 147 = 3 x 7 x 7. Jakeet 13-18 muodostavat 3. luvun loppuosan, jossa on 77 = 7 x 11 sanaa, ja alkuosassa 1-12 sanoja on 196 = 4 x 7 x 7.

Juuda 8-13 sisältää kreikankielisessä tekstissä 676 = 4 x 13 x 13 kirjainta.

Sanojen “jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan” -lauseen lukuarvo on 2197 = 13 x 13 x 13 (Ilm 12:9).

Lohikäärme-sana esiintyy Ilmestyskirjassa 13 kertaa.

Seuraavien sanojen lukuarvot ovat lasketut niiden
kreikankielisen asun mukaan:
Beelsebul 598 = 13 x 46;
Lohikäärme 975 = 13 x 75;
Kiusaaja 1053 = 13 x 81;
Beliar 78 = 13 x 6;
Murhaaja 1820 = 13 x 140;
Käärme 780 = 13 x 60;
Antikristus 1911 = 13 x 147;
Demoni 975 = 13 x 75;
Vastustaja 364 = 13 x 28

NELJÄTOISTA (14). Hepr. ארבעה עשר (arba’a asar, mask), ארבע עשרה (arba’ esre, fem.). Neljätoista saadaan laskemalla yhteen kolme ensimmäistä neliötä (1 + 4 + 9).

Israelaisten Temppelin vihkiminen kesti 2 x 7 = 14 päivää (1Kun 8:65). Jeshuan sukupuussa on Raamatun mukaan (Matt 1:1-17) kolme 14 sukupolven jaksoa (Aabrahamista Daavidiin, Daavidista pakkosiirtolaisuuteen, pakkosiirtolaisuudesta Jeshuaan).

Daavidin nimen kirjainten lukuarvo hepreassa on 14 (דוד = 4 + 6 + 4).

Paavalin kirjeitä UT:ssa on 14 (Heprealaiskirje mukaan luettuna).

Kuu alkaa kasvaa ja jälleen vähetä 14 vuorokauden välein.

VIISITOISTA (15). Hepr. חמשה עשר (chamisa asar, mask), חמש עשרה (chamesh esre, fem.).

Lukujärjestelmässä viiden ensimmäisen numeron summa (1 + 2 + 3 + 4 + 5) on 15.

Israelilaisilla viisitoista on yksi Jumalan lukuja, sillä heprean kirjaimista lukuarvon 15 sisältää yhdistelmä יה JH eli Jumalan nimen יהוה JHWH kaksi alkukirjainta. Koska Jumalan nimeä ei saanut lausua, alettiin tämä lukuarvo korvata kirjaimilla ו”ט (9 + 6) joiden summa oli 15.

Herran siunauksessa on hepreankielisessä muodossaan 15 sanaa. Israelin historiassa oli 15 sukupolvea Aabrahamista Salomoon ja samoin 15 Salomosta Sidkiaan, jonka aikana Nebukadnessar hävitti Jerusalemin ja vei kansan pakkosiirtolaisuuteen.

Psalmien kirjassa on 150 (10 x 15) psalmia (vrt. lukua 50).

Paavali luettelee rakkauden 15 ominaisuutta: “Rakkaus on (1) pitkämielinen, rakkaus on (2) lempeä; rakkaus (3) ei kadehdi, (4) ei kerskaa, (5) ei pöyhkeile, (6) ei käyttäydy sopimattomasti, (7) ei etsi omaansa, (8) ei katkeroidu, (9) ei muistele kärsimäänsä pahaa, (10) ei iloitse vääryydestä, vaan (11) iloitsee yhdessä totuuden kanssa; (12) kaikki se peittää, (13) kaikki se uskoo, (14) kaikki se toivoo, (15) kaikki se kärsii” (1Kor 13-4-7).

KUUSITOISTA (16). Hepr. עשר ששה (shesha asar, mask), שש עשרה (shesh esre, fem.).

Neljän neliö (4 x 4) 16 on yksi täydellisiä lukuja ja se liittyy lukuun seitsemän (1 + 6 = 7). Neljään liittymisensä vuoksi 16 viittaa symboliikassa maahan ja maailmaan.

VT:n profeettoja oli 16 (4 + 12).

SEITSEMÄNTOISTA (17). Hepr. שבעה עשר (shiv’a asar, mask), שבע עשרה (shva esre, fem.).

17 = 1 + 7 = 8. Nimen ישוע Jeshua lukuarvon (386) mukaan päädytään myös tähän lukuun: 3 + 8 + 6 = 17 ja 1 + 7 = 8, joka on Messiaan luku.

17 on 8. jaoton numero eli alkuluku (edelliset: 1, 2, 3, 5, 7, 11, 13).

Σ (1 -17) = 153 eli lukujen 1 + 2 + 3 + … + 17 summa.

Vedenpaisumus alkoi vuoden toisen kuukauden 14. päivänä ( 1Moos 7:11) ja arkki pysähtyi Araratin vuorelle seitsemännen kuun 17. päivänä (8:4). Egyptistä lähdettiin nisankuun 14. päivänä ja kolmen päivän kuluttua Punainen meri ylitettiin kuukauden 17. päivänä (2 Moos 8:27; 12:1-13,37; 13:20; 14. luku). Pääsiäisenä Messias Jeshua ristiinnaulittiin nisankuun 14. päivänä ja Hän nousi kuolleista kuukauden 17. päivänä (Matt 12:40).

Jerusalem mainitaan Psalmeissa 17 kertaa.

Apostolien teoissa mainitaan 17 kieltä Pyhän Hengen vuodatuksen yhteydessä.

Paavali mainitsee Roomalaiskirjeessä 17 asiaa, joka eivät voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Messiaassa Jeshuassa, meidän Herrassamme, mutta joissa saamme jalon voiton (Room 8:35-39):

1. tuska,
2. ahdistus,
3. vaino,
4. nälkä,
5. alastomuus,
6. vaara,
7. miekka,
8. kuolema,
9. elämä,
10. enkelit,
11. henkivallat,
12. nykyiset,
13. tulevaiset,
14. voimat,
15. korkeus,
16. syvyys ja
17. muu luotu.

Vanhan Testamentin pääasiallisia tapahtumia on 17:

1. Luominen (1Moos 1:1-2:3).
2. Ihmisen lankeemus (1Moos 3. luku).

3. Vedenpaisumus (1Moos 6.-9. luvut).
4. Baabel (1Moos 11:1-9).
5. Aabrahamin kutsuminen (1Moos 11:10-12:3).
6. Meno Egyptiin (1Moos 46, ja 47. luku).
7. Lähtö Egyptistä (2Moos 7.-12. luvut).
8. Pääsiäinen (2Moos 12. luku).
9. Lainantaminen (2Moos 19.-24. luvut).
10. Erämaavaellus (4Moos 13. ja 14, luku).
11. Luvatun maan valloitus (Joos 11. luku).
12. Valitun kansan pimeä aikakausi (Tuomarien kirja).
13. Saulin voiteleminen kuninkaaksi (1 Sam 9:27-10:1).
14. Israelilaisten kultainen aika Daavidin ja Salomon aikana. Yhdistynyt kuningaskunta. Temppelin rakentaminen (2Sam 5:4,5; 1Kun 10:6-8).

15. Jaettu valtakunta: Israel – Juuda (1Kun 12:26-33).
16. Pakkosiirtolaisuus: Israel-Juuda (2Kun 17.-25.luvut).
17. Paluu ja temppelin rakentaminen (Esran kirja).

Sana ‘maailma’ mainitaan Johanneksen ensimmäisessä kirjeessä 17. kerran jakeessa 1Joh 5:4, missä sanotaan: “Sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme.”

KAHDEKSANTOISTA (18). Hepr. שמונה עשר (shmona asar, mask), שמונה עשרה (shmone esre, fem.).

Tavallisemmin luvun 18 luonne on määräytynyt yhdeksästä: 18 = 2 x 3 x 3. Koska yhdeksän on totuuden luku, on kahdeksantoistakin voitu kokea sellaiseksi (9 + 9, lisäksi 18:n käänteisluku 81 = 9 x 9).

Hepreassa luku kahdeksantoista kirjoitetaan kirjaimilla י”ח Jod ja Chet joista voi muodostaa sanan חי elävä.

Rikottuaan Herraa vastaan israelilaiset joutuivat olemaan rangaistukseksi Mooabin kuninkaan Eglonin vallan alla 18 vuotta (Tuom 3:14).

YHDEKSÄNTOISTA (19). Hepr. תשעה עשר (tish’a asar, mask), תשע עשרה  (tesh’a esre, fem.).

Juutalainen kalenteri pohjautuu sekä kuu- että aurinkovuoteen ja noudattaa sen vuoksi 19 vuoden jaksotusta. Koska kuu- ja aurinkovuoden ero on 11 päivää, tasaus saadaan aikaan pitämällä 19 vuoden aikana seitsemän karkausvuotta jolloin lisätään ylimääräinen 13. kuukausi (Adar II), joka sijoittuu kevättalveen tai kevääseen Adar- ja Nisan-kuukausien väliin.

KAKSIKYMMENTÄ (20). Hepr. עשרים (esrim, mask ja fem.).

VT kertoo, että Salomon Temppeliin Herran liitonarkin sijaintipaikaksi rakennettu sisäkammio oli 20 kyynärää pitkä, 20 kyynärää leveä ja 20 kyynärää korkea (1Kun 6:20).

Jaakob palveli Laabania yhteensä 20 vuotta eikä saanut vakiinnutetuksi palkkaansa (1Moos 31:41).

Joosef myytiin 20 hopeasekelistä ismaelilaisille ja nämä veivät Joosefin orjaksi Egyptiin (1Moos 37:28).

KAKSIKYMMENTÄ KAKSI (22). Lukuun 22 päädytään, kun luvut 3, 7 ja 12 lasketaan yhteen.

Evankeliumeista on laskettu Messiaan 22 hyvää tekoa.

Jerusalemin Temppelin seitsenhaaraisen lampun (מנורה menorah) varresta lähti kuusi haaraa, joista jokaisessa oli kolme mantelinkukan muotoista kukkakoristetta (= 18) ja kun myös lampunvarressa oli neljä samanlaista koristetta, niiden yhteismäärä oli 22 (2Moos 25:31-34). 

Sananlaskujen kirjassa on kelpo vaimon ylistyksessä 22 jaetta (31:10-31). Sama määrä niitä on myös apokryfikirjoihin kuuluvan Siirakin kirjan loppuluvun rukouksessa (51:1-22).

UT:ssa on Ilmestyskirjassa 22 lukua.

TaNaKh’ssa eli VT:ssä oli alkujaan 22 kirjaa tai tarkemmin, kirjakääröä.

Heprean kirjaimistossa on 22 kirjainmerkkiä.

Salomolla 22000 nautaa.

KAKSIKYMMENTÄ NELJÄ (24). Luku 24 koostuu matemaattisesti “hyvistä” luvuista: 2 x 3 x 4 = 24, samoin 2 x 12 = 24.

Myöhäisempi VT:n kirjojen lukumäärä on ollut 24 (Torah 5, Profeetat 8 ja Kirjoitukset 11; vrt. 22 ja 39).

Jerusalemin Temppelissä palvelleet Aaronin jälkeläiset jakaantuivat 24 palveluryhmään (1Aik 24:7-18). Jumalan Valtaistuimen ympärillä on 24 taivaallista valtaistuinta ja niillä istuu 24 vanhinta, jotka osoittavat Jumalalle kunnioitustaan heittäytymällä maahan Hänen Valtaistuimensa eteen (Ilm 4:4,9). Taivaallisten vanhinten lukumäärä muodostuu 12 patriarkasta ja 12 apostolista.

KAKSIKYMMENTÄ VIISI (25).

Leeviläisten oli ryhdyttävä suorittamaan työpalvelusta pyhäkköteltassa ja myöhemmin Temppelissä täytettyään 25 vuotta (4Moos 8:24).

KAKSIKYMMENTÄ KUUSI (26).

Hepreankielisen nelikirjaimisen Pyhän Nimen יהוה JHWH kirjainten lukuarvojen summa (10 + 5 + 6 + 5) on 26.

KAKSIKYMMENTÄ KAHDEKSAN (28) on lukujärjestelmän seitsemän ensimmäisen luvun summa (1 + 2 + 3 + …+7). Luku on täydellinen, koska se on jakajiensa summa (1 + 2 + 4 + 7 + 14 = 28).

Israelilaisten Ilmestysmaja valmistettiin kymmenestä kangaskaistaleesta, joista jokaisen pituus oli 28 ja leveys 4 kyynärää. Myös Telttamajan korkeus oli 28 kyynärää (2Moos 36. ja 37. luku). Kuun kiertoaika on 28 vuorokautta (4 x 7).

KOLMEKYMMENTÄ (30). Luku 30 kuuluu yhteen lukujen 3 ja 10 kanssa.

Messias Jeshua otti kasteen 30-vuotiaana.

Simsonilla oli 30 sulhaspoikaa ja kun hän esitti ratkaistavaksi arvoituksen, hän lupasi ratkaisijalle 30 pellavapaitaa ja 30 juhlapukua. (Tuom 14:10-13).

Tuomari Jairilla oli 30 poikaa, jotka ratsastivat 30 aasilla. Pojilla oli Gileadissa myös 30 kaupunkia (Tuom 10:4).

Daavid oli kuninkaaksi tullessaan 30-vuotias, hänellä oli 30 sotapäälikköä ja 30000 soturia.

30 hopearahaa on lampaita paimentaneen profeetan saama palkka (Sak 11:12,13). Juudas Iskariot petti Jeshuan 30 hopearahasta ja kertolasku 5 x 6 = 30 osoittaa, että Messiaan pettävät ne, jotka antavat aistinsa (5) lihan = ihmisen (6) huokutusten valtaan.

VT kertoo 30 päivän suruajasta sekä Aaronin että Mooseksen kuoleman jälkeen (4Moos 20:29; 5Moos 34:8).

KOLMEKYMMENTÄ KOLME (33).

Kuningas Daavid hallitsi koko Israelia 33 vuotta ja 33 on Jeshuan maanpäällisten elinvuosien luku.

Lain mukaan poikalapsen synnyttänyt on epäpuhdas seitsemän päivää, sen jälkeen hänen on pysyttävä kotona 33 päivää puhdistautuakseen verenvuodosta. Tänä aikana hän ei saa koskea mihinkään, mikä on pyhää, eikä tulla pyhäkköön (3Moos 12:2-4).

KOLMEKYMMENTÄ KUUSI (36). 

Luku 36 saa sisältönsä luvusta kuusi (6 x 6 = 36). Siihen päädytään myös kertomalla keskenään kaksi ensimmäistä neliölukua (4 x 9). Se on myös kertalaskun 3 x 12 tulo ja yhteenlaskun 16 + 20 summa. Neljän ensimmäisen parittoman luvun summa (1 + 3 + 5 + 7) = 16 ja neljän ensimmäisen parillisen summa (2 + 4 + 6 + 8) = 20 ja näiden summa 36. 36 on lukujärjestelmän kahdeksan ensimmäisen luvun summa (1 + 2 + 3 + …+ 8).

Σ (1- 36) eli lukujen 1 + 2 + 3 + … + 36 summa on 666 (Ilm 13:18).

KOLMEKYMMENTÄ SEITSEMÄN (37). 

Luku 37 kerrottuna luvun 3 kerrannaisella se muodostaa luvun jossa kaikki numerot ovat samoja: 3 x 37 = 111, 6 x 37 = 222, 9 x 37 = 333, …

Hepreankielisten ilmausten בראשית אלהים alussa Jumala ja ברא השמים loi taivaan lukuarvot ovat 999 = 27 x 37 = 3 x 9 x 37 eli (Jumalan täydellisyys) x (Jumalan lopullisuus) x (JumalanSana). Lukuarvo 27 voidaan esittää myös tulona 3 x 3 x 3. Hepreankielisten sanojen אלהים Jumala, השמים taivas ja הארץ maa yhteinen lukuarvo on 777 = 3 x 7 x 37. Koko jakeen 1Moos 1:10 lukuarvo on 2701 = 73 x 37.

Myös ilmauksen ורוח אלהים מרחפת על פני המים ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä lukuarvo on 1369 = 37 x 37 (1Moos 1:20).

Jeesuksen kreikankielisen nimen lukuarvo on 888 = 24 x 37. Luku 24 = 4 x 6 ilmaisee, että Hän tuli ihmiseksi (= 6) maailmaan (= 4). Katso muut 37-kertoimet luvun 8 esimerkeistä.

Kreikankielisten sanojen “Jumalan kuva” lukuarvo on 1369 = 37 x 37 (Kol 1:16).

KOLMEKYMMENTÄ KAHDEKSAN (38).

Mies, joka odotti parantavan veden liikuttamista Betesdan lammikossa, oli ollut halvaantuneena 38 vuotta (Joh 5:5).

NELJÄKYMMENTÄ (40).

Luku 40 on täydellisten lukujen (4 x 10 tai 10 + 10 + 10 + 10) summa tai kerrannainen. Se kuvaa koettelemusta, koeaikaa tai koetusta.

Kasteen jälkeen Jeshua paastosi erämaassa 40 päivää ja 40 yötä (Matt 4:1ss.; Luuk 4:1,2). Ylösnousemuksensa jälkeen Hän näyttäytyi omilleen 40 päivän aikana (Apt 1:3).

Vedenpaisumuksessa satoi 40 päivää ja yötä (1Moos 7:4,12).

Patriarkka Jaakobin ruumiin balsamoiminen kesti 40 päivää (1Moos 50:3).

Iisak oli 40-vuotias naidessaan Rebekan (1Moos 25:20), samoin Eesau ottaessaan kaksi vaimoa (1Moos 26:34).

Israel vaelsi erämaassa 40 vuotta (4Moos 14:33s.; 32:13; 5Moos 8:2,3; Ps 95:10).

Mooseksen elämä rakentui kolmesta 40 vuoden jaksosta:
  40 vuotta Egyptissä (Apt 7:23),
  40 vuotta erämaassa Midianin maassa (Apt 7:29,30) ja
  40 vuotta kansanjohtajana erämaavaelluksen aikana.

Mooses vietti vuorella 40 päivää ja 40 yötä (2Moos 24:18). Luku esiintyy synnintunnustuksen merkkinä Mooseksen rukoillessa 40 päivää ja 40 yötä Israelin puolesta (5Moos 9:25).

Luvattuun maahan lähetetyt vakoilijat viipyivät matkalla 40 päivää.

Israelilaiset joutuivat elämään filistealaisten alaisina 40 vuotta (Tuom 13:1), Otnielin vallan alaisuudessa 40 vuotta (Tuom 3:9-11), Baarakin vallan alaisuudessa 40 vuotta (Tuom 5:31) ja Gideonin vallan alaisuudessa 40 vuotta (Tuom 8:28).

Tuomarien aikana oli kaksi 40 vuotta kestänyttä rauhan jaksoa (Tuom 3:11; 8:28).

Goljat koetteli israelilaisten kärsivällisyyttä 40 päivää, ennen kuin Daavid asettui linkoineen häntä vastaa (1Sam 17:16).

Iisebelin vihaa paennut profeetta Elia kulki enkelin antaman ruuan voimalla 40 päivää ja yötä, kunnes hän tuli Siinain (Hoorebin) vuorelle (1Kun 19:8).

Niiniveläiset paastosivat 40-päivää, kun Joona saarnasi: “Vielä 40 päivää, ja Niinive hävitetään” (Joona 3:4).

Kuninkaat Saul (Apt 13:21), Daavid (Juudaa Hebronissa 7 vuotta + koko Israelia Jerusalemissa 33 vuotta; 2 Sam 5:4) ja Salomo hallitsivat kukin 40 vuotta (1Kun 11:42).

Hesekielin piti kantaa 40 päivää Juudan heimon syntiä (Hes 4:6).

Poikalapsen saaneen äidin epäpuhtaus kesti 40 päivää ja tytön synnyttäneen kaksi kertaa 40 päivää  (3Moos 12:2-5, vrt. Ps 51:7).

Rangaistaessa sai antaa korkeintaan 40 raipaniskua (5Moos 25:3, vrt. 2Kor 11:24).

Egypti oli oleva autiona 40 vuotta (Hes 29:9-12). 

Luku 40 esiintyy Raamatussa 146 kertaa.

NELJÄKYMMENTÄ KAKSI (42).

TaNaKh’ssa (VT:ssa) 42 esiintyy rangaistuksen lukuna.

Jumalan rangaistukseksi kuningas Aahabin aikana lähettämä kuivuus ja sitä seuraava nälänhätä kesti 3 1/2 vuotta eli 42 kuukautta (1Kun 17:1; Luuk 4:25).

Profeetta Elisa kirosi häntä kaljupääksi pilkanneet pikkupojat ja metsästä tulleet kaksi karhua raatelivat kuoliaaksi 42 poikaa (2Kun 2:42).

Kuningas Jeehu surmasi 42 hänen kilpailijansa luokse pyrkinyttä miestä (2Kun 10:14).

Lisäksi tämä luku esiintyy Danielin kirjan ennustuksissa (3 1/2 vuotta eli 42 kuukautta kohdissa 7:25 ja 12:7) ja useassa kohdassa Ilmestyskirjassa (11:2; 12:14 ja 13 :5 sekä 1260 päivää = 3 1/2 vuotta = 42 kuukautta, 11:3).

Matteuksen 1. luvussa Jeshuan sukupuussa on Aabrahamista Jeshuaan 42 polvea (3 x 14).

NELJÄKYMMENTÄ KUUSI (46).

Jerusalemin toista Temppeliä uudelleen rakennettiin 46 vuotta (Joh 2:20).

NELJÄKYMMENTÄ YHDEKSÄN (49). 

Kertolaskun 7 x 7 tulo on 49. Seuraavassa heprealaisessa tekstissä on 49 kirjainta, joista voi muodostaa kirjainneliön:

ו	ת	ב	ש	ע	ב	ש
ת	ת	מ	י	מ	ת	ת
ד	ע	ה	נ	י	י	ה
ש	ה	ת	ר	ח	מ	מ
ע	י	ב	ש	ה	ת	ב
ח	ו	ר	פ	ס	ת	ת
ם	ו	י	ם	י	ש	מ

Sheva Shabatot T’mimot T’h’yiena, Ad Mimacharat Hashabbat Ha’sh’vi’it Tis’p’ru Chamishim Yom, Vayikra 23:15b, 16a) “seitsemän täyttä viikkoa, laskekaa viisikymmentä päivää seitsemännen sapatin jälkeiseen päivään asti (3Moos 23:15bja 16a).

Kirjainneliön kulmissa ovat kirjaimet ש (shin = 300), ו (vav = 6), מ (mem = 40) ja ם (mem = 40) joiden summa on 386. Nimien ישועJESHUA ja דוד בן ישי Daavid, Iisain poika lukuarvot ovat samoin 386.

Kun huomioidaan vasemmassa alakulmassa oleva ם (mem-sofit = 600) -kirjain, saadaan lukuarvoksi 946, joka on sanojen הוא המשיח לישראל Hän on Israelin Messias lukuarvo.

Kun lisätään keskellä oleva kirjain ר (resh = 200), lukuarvo on 586, joka on sanojen נתן אלהים Jumala antaa, אל קהלה קדוש Pyhälle seurakunnalle ja ירושלם Jerusalem (Raamatussa) lukuarvo.

Kun huomioidaan ם (mem-sofit)-kirjain, niin sanojen מאת אבי שבשמים Isältäni, joka on taivaissa lukuarvo on 1146.

Kirjaimista muodostuu myös sanat: שמו רם nimensä YLHÄINEN.

VIISIKYMMENTÄ (50). 

Luvun 40 jakajien summa 1 + 2 + 4 + 5 + 8 + 10 + 20 on 50. Se on positiivisesti latautunut ilon ja pelastuksen ajan luku.

Jeshuan vertauksessa kahdesta velallisesta toinen oli velkaa 500 (10 x 50) ja toinen 50 denaaria (Luuk 7:41). Kumpikin sai velan anteeksi, eli luku esiintyy tässäkin yhteydessä anteeksiantamuksen lukuna.

50 vuoden välein seuraa sapatti- eli riemuvuosi (7 x 7 + 1). Silloin annetaan velat anteeksi, orjat vapautetaan ja pantatut maa-alueet palautetaan alkuperäisille omistajille. Maakin saa silloin levätä, peltoja ei kynnetä eikä viljellä (3Moos 25:10).

50. päivänä Pääsiäisestä (חג פסח) onחג הבכורים sadonkorjuujuhla, חג השבועות viikkojuhla eli Helluntai (Apt 2:1-4).

Telttamajassa oli 50 silmukka ja 50 kultahakasta (2Moos 26:5,6). Telttamajan lännenpuoleisella sivulla oli yhdeksän 50 kyynärän pituista ympärysverhoa (2Moos 27:12,13).

Leeviläiset toimivat temppelipalvelijoina 30 ikäisestä 50-vuotiaaksi (4Moos 4:3,23, 30,35,39,43,47; 8:25). Talmudin mukaan vasta 50-vuotiaalla on riittävästi viisautta asioiden oikeaan arvioimiseen (Joh 8:57).

Profeetta Elialla oli 50 oppilasta (2Kun 2:7,16,17).

Raamatun psalmeja on 150 eli 3 x 50 (vrt. lukua 15).

VIISIKYMMENTÄ KAKSI (52).

Jerusalemin muuri rakennettiin pakkosiirtolaisuuden jälkeen uudelleen 52 päivässä (Neh 6:15).

VIISIKYMMENTÄ NELJÄ (54).

Heprealaisen ajanlaskun mukaan kuuvuodessa on 54 viikkoa. Sen mukaisesti Toora (5 Mooseksen kirjaa) on jaettu 54 jaksoon, eli koko Toora tulee luetuksi sapatteina synagogissa vuosittain.

KUUSIKYMMENTA (60).

Raamatussa luvulla 60 ei ole sanottavaa merkitystä. Korkea Veisussa luku mainitaan: “Kuusikymmentä on kuningatarta ja kahdeksankymmentä sivuvaimoa ja nuoria naisia ilman määrää” (6:8).

SEITSEMÄNKYMMENTÄ (70). 

Se on täydellisten lukujen 10 ja 7 tulo.

Lukua käytetään henkilöistä (2Moos 1:5; 24:1,9; 4Moos 11:16,24s.; Hes 8:11) ja asioista sekä esineistä (2Moos 15:27; 2Aik 29:32; 4Moos 7:13ss.). VT:ssa luku esiintyy 39 kertaa.

Jeshuan laajempi opetuslapsi piiri käsitti 70 opetuslasta (7 x 10). Jeshua opetti Pietarille, että on oltava valmis antamaan toistuvasti rikkoneelle lähimmäiselleen anteeksi 70 kertaa seitsemän kertaa (Matt 18:22).

“Jaakobin perheenjäseniä, jotka siirtyivät Egyptiin, oli kaikkiaan seitsemänkymmentä henkeä” (1Moos 46:27). Luku nähdään myös lupauksen lukuna: “Seitsemänkymmentä henkeä oli sinun isiesi joukkoa, kun he menivät Egyptiin, mutta nyt Herra, sinun Jumalasi, on tehnyt sinun lukusi paljoksi niin kuin taivaan tähdet” (5Moos 10:22).

“Mooses ja Aaron, Naadabja Abihu ynnä seitsemänkymmentä Israelin vanhinta nousivat vuorelle” (2Moos 24:9). Kansan vanhimpia oli 70 kun Herra teki liiton Siinailla Israelin kanssa (2Moos 24:1; ks. myös 4Moos 11:16-24).

Myöhemmin myös Sanhedriinissa oli 70 jäsentä.

“Gideonilla oli seitsemänkymmentä poikaa” (Tuom 8:30).

Luku mainitaan myös Tuomarien kirjan 1:7:ssä ja 9:2:ssa puhuttaessa ihmisten lukumäärästä. Kuningas Abimelekille annettiin pakanallisen Baal-Beritin pyhäkön varoista seitsemänkymmentä hopeasekeliä (Tuom 9:4). Abimelek surmasi 70 veljeään (Tuom 9:5). Jeehun tuhotessa Aahabin suvun surmattiin 70 poikaa (2Kun 10:6-8).

Erämaavaelluksella Egyptistä Luvattuun maahan kansa lepäsi Elimissä, jossa oli 12 vesilähdettä ja 70 palmupuuta (2Moos 15:27).

Lukua käytetään ajasta, kuten eliniästä (Ps 90:10), suruajasta (1Moos 50:3), ja rangaistusajasta (Jes 23:15,17; Jer 25:11s.; Dan 9:2; Sak 1:12; 7:5).

Seitsemän kertaa seitsemänkymmentä liittyy pelastushistoriaan: 70 vuosiviikkoa (70 x 7 eli 490 vuotta) on Herra Israelin kanssa tekemässään pyhässä liitossa määrännyt tälle kansalle, ennen kuin sille annetut lupaukset täyttyvät ja joiden mentyä jumalattomuus päättyy, synnistä tulee loppu, pahat teot sovitetaan ja ikuinen oikeudenmukaisuus saatetaan voimaan (Dan 9:24-27). Baabelin pakkosiirtolaisuus kesti 70 vuotta kuten profeetta Jeremia oli ennustanut: “koko tämä maa tulee raunioiksi, autioksi, ja nämä kansat palvelevat Baabelin kuningasta seitsemänkymmentä vuotta”. “Mutta kun seitsemänkymmentä vuotta on täyttynyt, niin minä kostan Baabelin kuninkaalle ja sille kansalle, sanoo Herra” (Jer 25:11-14; 29:10; Dan 9:2).

70 on Raamatun mukaan myös ihmisiän määrä: “Meidän elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta” (Ps 90: 10).

Jesaja ennusti Tyyron joutuvan unohduksiin seitsemäksikymmeneksi vuodeksi, mutta niiden mentyä Herra muistaa tätä huoruuden syntiin langennutta kaupunkia ja se tekee parannuksen ja elpyy jälleen (23:15-18).

SEITSEMÄNKYMMENTÄ KAKSI (72).

“Täytetyin kirjaimin” Jumalan nimi יהוה JHWH on lukuarvoltaan 72 (י jod = 20 + ה he = 15, ו vav = 22 + ה he = 15).

Juutalaisen historioitsijan Josefuksen mukaan ylimmäisen papin päällysviitassa oli 72 pientä kelloa.

Toorassa mainitaan nimeltä 72 Nooan jälkeläistä (1Moos 10).

Kolmessa päivässä ja kolmessa yössä, jotka Jeshua oli haudassa, on 72 tuntia.

SEITSEMÄNKYMMENTÄ VIISI (75).

Lähtiessään Jumalan kutsun mukaisesti kotoaan Harranista kohti tuntematonta tulevaisuutta Kanaaninmaahan Aabraham oli 75-vuotias (1Moos 12:4).

SEITSEMÄNKYMMENTÄ SEITSEMÄN (77).

Gideonia vastustavia Sukkotin päämiehiä ja vanhimpia oli 77 (Tuom 8:14).

Baabelin vankeudesta palanneet pakkosiirtolaiset uhrasivat Israelin Jumalalle mm. 77 karitsaa (Esra 8:35).

Lemek halusi, että hänen kuolemansa kostetaan 77-kertaisesti (1Moos 4:24). Uskovan tulee olla 77-kertaisesti kostavan Lemekin vastakohta ja antaa anteeksi 70 kertaa seitsemän kertaa (on mahdollista kääntää myös 77 kertaa, RK92), so. rajattomasti (Matt 18:22).

UT:ssa Israel-sana esiintyy 77 kertaa.

YHDEKSÄNKYMMENTÄ YHDEKSÄN (99).

Evankeliumeissa 99 tulee esille vertauksessa eksyneestä lampaasta (Matt 18:12-14) ja taivaassa iloitaan enemmän yhdestä syntisestä, joka kääntyy, kuin 99 hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa (Luuk 15:4-7).

SATA (100) on luvun kymmenen neliö (10 x 10). 

Aabraham oli 100-vuotias, kun hänelle syntyi Iisak (1Moos 21:5; Room 4:19).

Messiaanisessa valtakunnassa “nuorin kuolee satavuotiaana, ja vasta satavuotiaana synnintekijä joutuu kiroukseen” (Jes 65:20, vrt. RK92, joka puhuu “omiaan”: “…jonka vuodet jäävät alle sadan, häntä surkutellaan”).

Iisak sai kylvöstään satakertaisen sadon (1Moos 26:12). Myös Jeshua puhui vertauksessaan kylväjästä satakertaisesta sadosta parhaana mahdollisena (Matt 13:23; Luuk 8:8).

SATAKYMMENEN (110).

Joosef kuoli 110-vuotiaana (1Moos 50:22), samoin Joosua (Joos 24:29).

SATAKAKSIKYMMENTÄ (120). 120 = 1 x 2 x 3 x 4 x 5.

Kun Jeshuan pettäneen Juudas Iskariotin tilalle valittiin uusi apostoli, paikalla oli 120 opetuslasta. (Apt 1:15).

Sama määrä oli koolla myös silloin kuin he saivat Pyhän Hengen (Apt 2:1 ).

Luku on sama kuin Mooseksen ikä hänen kuollessaan (5Moos 34:7).

Saban kuningatar toi kuningas Salomolle lahjaksi 120 talenttia kultaa (1Kun 10:10).

Ennen vedenpaisumusta ihmisen elinikä rajattiin 120 vuoteen (1 Moos 6:3).

SATANELJÄKYMMENTÄ (140).

Job eli koettelemustensa jälkeen vielä 140 vuotta (Job 42:16,17).

SATANELJÄKYMMENTÄ NELJÄ (144).

Uuden Jerusalemin muurin pituus on 144 kyynärää (Ilm 21:17). Koska luku on matemaattisten ominaisuuksiensa takia (12 x 12) pysyvyyden ja kestävyyden vertauskuva, Uuden Jerusalemin muurin mitta ilmaisee Jumalan valtakunnan kestävän ikuisesti.

Hyviä lukuja on myös yhtälössä 10 ¥ 10 + 40 + 4 = 144.

SATAVIISIKYMMENTÄ (150).

Luku esiintyy kertomuksessa vedenpaisumuksesta, joka kesti 150 päivää (1Moos 7:24).

SATAVIISIKYMMENTÄKOLME (153). 

Luku kuvaa hedelmän kantamista, 153 = 17 x 9 = (voitto) x (hengen hedelmä).

Luku 153 saadaan laskemalla yhteen numerot 1-17.

Kun Jeshua auttoi ylösnousemuksensa jälkeen Pietaria ja muita opetuslapsia saamaan suuren kalansaaliin, verkosta löytyi 153 kalaa (Joh 21:2,11).

Sanan ‘kalat’ (kreikaksi ‘ichthues’) lukuarvo on 1224 = 8 x 153. Myös sanan ‘verkko’ (kreikaksi ‘to diktuon’) lukuarvo on 1224 = 8 x 153.

Hepreankielessä ilmauksen בני האלהים Jumalan lapset lukuarvo on 153. Vastaavan kreikankielisen ilmauksen lukuarvo on 3213 =3 x 7 x 153.

Kreikan sanan ‘kanssaperilliset’ lukuarvo on 1071 = 7 x 153 (Room 8:17).

Kahdentoista opetuslapsen nimien yhteinen lukuarvo on 9629 = 7 x 9 x 153 (Mark 3:16-19).

Johanneksen evankeliumin 21. luvussa kerrottu kertomus kalastamisesta sisältää 153 sanaa.

SATASEITSEMÄNKYMMENTÄ KUUSI (176).

Psalmissa 119, joka on Raamatun pisin, on 176 jaetta. Se on ns. aakkosellinen psalmi. Siinä on 22 heprealaisten aakkosten järjestyksen mukaan alkavaa ryhmää joissa kussakin on 8 jaetta.

KAKSISATAAKAKSIKYMMENTÄ (220).

Kun Jaakob kohtasi vanhemman veljensä Eesaun, hän lahjoitti tälle 200 vuohta ja 20 vuohipukkia (= 220), samoin 200 emolammasta ja 20 pässiä (= 220) sekä lisäksi 30 kamelia varsoineen (yhteensä 60), 40 lehmää ja 10 härkää (= 50) sekä 20 aasintammaa ja 10 aasioria (= 30).

KAKSISATAA KAHDEKSANKYMMENTÄ KOLME (283).

Nooan arkki oli tehtävä honkapuusta (1Moos 6:14; RK92: sypressipuusta), jota merkitsevän heprean sanan גפר (gofer) kirjainten lukuarvo on 3 + 80 + 200 = 283. Sama lukuarvo saadaan liitonarkkia tarkoittavien sanojen ארון יהוה (aron JHWH) kirjaimista (1 + 200 + 6 + 50 + 10 + 5 + 6 + 5). Tämän perusteella on Nooan arkki nähty liitonarkin symboliksi ja ennakkokuvaksi.

KOLMESATAA (300).

Gideon otti voitokkaaseen taisteluun midianilaisia vastaan 20000 miehen sijasta vain 300.

KOLMESATAA KAHDEKSANTOISTA (318).

Kun Aabraham lähti vapauttamaan neljän kuninkaan vangitsemaa Lootia perheineen, hän aseisti mukaansa 318 miestä (1 Moos 14:14).

KUUSISATAA KUUSIKYMMENTÄ KUUSI (666).

Luku 666 liittyy matemaattisesti lukuun 36, sillä se on lukujärjestelmän kolmenkymmenenkuuden ensimmäisen luvun summa Σ (1- 36) eli 1 + 2 + 3 +…+ 36.

Kuningas Salomo sai Arabiasta 666 talenttia kultaa (1Kun 10:14; 2Aik 9:13).

Ainoa varma Raamatun esimerkki gematriasta on Ilm 13:16-18:ssa, jossa mainitaan pedon merkki, nimi ja luku: “Ja sen luku on 666”. Jakeessa 17 käytettävä kreikankielinen sana ‘charagma’ merkki on 666. sana Ilmestyskirjassa.

Esimerkkejä sanoista, joiden lukuarvo on 666:
  Roomalainen kreikaksi ‘lateinos’ = 666 ja
  Roomalainen hepreaksi רומיתי = 666.

Roomalaiset käyttivät vain osaa aakkosistaan numeroina: I = 1, V = 5, X = 10, L = 50, C = 100, D = 500. Nykyistä lukua M = 1000 vastasi ennen DD. Näiden yhteinen lukuarvo on I + V + X + L + C + D = 666. Paavin päähineessä lukee VICARIUS FILII DEI eli Jumalan Pojan sijainen. Tämän lauseen lukuarvo on 666. 

Uudessa testamentissa on vain 5 sanaa, joiden lukuarvo on 666: Matt 8:25, Mark 4:38 ja Luuk 8:24, missä kerrotaan myrskystä Galileanjärvellä esiintyy kaikissa sama sana ‘apollumetha’ eli me hukumme, jonka lukuarvo on 666.  ‘Paradosis’ perinnäissääntö (tai traditio) = 666. Tämä sana mainitaan Uudessa Testamentissa 13 kertaa. Joh 18:34 kohdassa, jossa sotilas puhkaisi keihäällä Jeshuan kyljen, sana ‘pleuran’ kylki = 666, Apt 19:25: ‘euporia’ toimeentulo = 666, 1Piet 1:1: ‘diasporas’ hajallaan = 666

KAHDEKSANSATAA KAHDEKSANKYMMENTÄ KAHDEKSAN (888).

888 on kreikankielisen ‘Iesous’ eli Jeesus -nimen lukuarvo (8 x 111).

Kun Haam joutui kirouksen alle, jäi jäljelle 3 miestä, jotka uskoivat ja noudattivat Jumalan käskyjä: Nooa, Seem ja Jaafet (58 + 340 + 490 = 888).

Jumalalle uskollisia olivat: Daniel, Hananja, Miisael ja Asarja = 95 + 120 + 381 + 292 = 888 (Dan 1:6,7; 3:19-26; 6:16-23).

Ilmestyskirjassa eli Jeshuan Messiaan ilmestyksessä on 888 kreikankielistä sanaa.

TUHAT (1000) tulkitaan absoluuttisen täydellisyyden luvuksi, koska 1000 = luvun 10 kuutio (10 x 10 x 10).

Samaan päästään, kun täydellinen luku 100 kerrotaan 10:llä, toisella täydellisellä luvulla.

“Hän muistaa liittonsa iankaikkisesti, säätämänsä sanan hamaan tuhansiin polviin” (Ps 105:8; vrt. “mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni” (2Moos 20:6), “joka pysyy armollisena tuhansille” (2Moos 34:7); “Ja tiedä siis, että Herra, sinun Jumalasi, on Jumala, uskollinen Jumala, joka pitää liiton ja on laupias tuhansiin polviin asti niille, jotka Häntä rakastavat ja pitävät Hänen käskynsä” (5Moos 7:9) ja “Sinä, joka teet laupeuden tuhansille” (Jer 32:18). Tuhat sukupolvea tarkoittaa tämän luvun täydellisyyden takia kaikkia, kaikkien kokonaisuutta.

VT:ssa tavataan toisinaan rinnakkain luvut 1000 ja Kun Daavid oli voittanut Goljatin, Israelin riemuitsevat naiset tulivat voittajaa vastaa laulaen. “Saul voitti tuhat, mutta Daavid kymmenentuhatta” (1Sam 18:7). Psalmeista löytyy lupaus: “Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu” (Ps 91:7).

Salomon tullessa kuninkaaksi uhrattiin teuras- ja polttouhreina mm. tuhat sonnia, tuhat pässiä ja tuhat karitsaa (1Aik 29:21).

Ilmestyskirjassa esiintyy 1000-vuotinen aikakausi (20:1-10).

SEITSEMÄNTUHATTA (7000).

Profeetta Elialle Jumala lupaa säästää tuholta “seitsemäntuhatta: kaikki polvet, jotka eivät ole notkistuneet Baalille, ja kaikki suut, jotka eivät ole hänelle suuta antaneet” (1Kun 19:18; 20:15). Paavali näki tässä lupauksen siitä, että “samoin on nyt tänäkin aikana olemassa jäännös armon valinnan mukaan” (Room 11:4,5).

Ankarassa maanjäristyksessä tuhoutuu Karitsaa vastustaneesta kaupungista kymmenesosa ja 7000 ihmistä saa surmansa (Ilm 11:13).

KYMMENENTUHATTA (10000). 

Luku 10000 on tunnettu laskemattomuuden ja suunnattoman suuruuden lukuna. Se esiintyy Raamatussa mm. 5Moos 33:2; Ps 3:7; Hepr 12:22; Ilm 5:11 ja 9:16.

Myös Jeshuan vertauksessa armottomasta palvelijasta 10000 merkitsee” suunnattoman paljon” . Surkeaan asemaan joutunutta palvelijaa säälivä kuningas antaa siinä 10000 talentin (= 60000000 denaarin) velan anteeksi, mutta samainen palvelija vaatii toista palvelijaa kurkusta kuristaen maksamaan sadan denaarin velan (Matt 18:23-35).

Ilm 5:11,12:ssä 101 000000 (10000 x 10000 + 1000 x 1000 ) enkeliä antavat Karitsalle 7 -kertaisen ylistyksen: voima, rikkaus, viisaus, väkevyys, kunnia, kirkkaus ja ylistys.

SATANELJÄKYMMENTÄ NELJÄ TUHATTA (144000).

Sinetillä merkittyjen luku on sata neljäkymmentä neljä tuhatta merkittyä kaikista Israelin lasten sukukunnista (Ilm 7:4; 14:1-3). Pohjana ilmeisesti on Israelin heimojen ja apostolien luku 12 (12 x 12) sekä täydelliseksi tulemisen luku 1000. Mainitut 144000 “eivät ole saastuttaneet itseään naisten kanssa; sillä he ovat niinkuin neitsyet” (Ilm 14:4).

Luvut 1-4 ovat kukin jumaluuteen liittyviä lukuja. Tooran kymmenessä käskyssä (2Moos 20:1-17) nähdään seuraavanlainen jaoitus: Neljä ensimmäistä käskyä liittyvät Jumalan ja ihmisen väliseen yhteyteen. 1 + 2 + 3 + 4 = 10. Heprean sana בדד yksin, olla ainoa, olla yksin on lukuarvoltaan 10.

Luvut 5-10 käskyissä (kuusi käskyä) liittyvät ihmisen ja hänen lähimmäistensä yhteyksiin. 5 + 6 + 7 + 8 + 9 + 10 = 45. Sana אדם (Adam) ihminen on lukuarvoltaan 45. Jeshua tiivisti käskyt kahteen käskyyn, jotka ovat edellä mainuttujen ryhmien otsikot: “Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen tämän vertainen on: Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat” (Matt 22:37-40).

Moshe Zew